perjantai 21. marraskuuta 2008

Jumissa

On uusia lankoja. On uusia puikkojakin. Joulu on tulossa. Eikä minua huvita neuloa mitään. Tai ehkä huvittaisi, jos pääsisin jotenkin alkuun. Kärsin ehkä villatakinviimeistelynjälkeisestä stressistä. Tai siitä, että ohjeeni ovat sekavanlaisessa järjestyksessä enkä löydä mieleisiä mistään.

Mitä tässä pitäisi saada aikaan jouluksi? Veljelle perussukat tai pipo tai molemmat. Sukkalankakerän sain sentään jaettua (magiclooppaamista ajattelin jälleen harrastella 2-in-1). Projektihan on ihan aloittamista vaille valmis! Esikoisen pipo on hyvin räjähtäneen näköinen. Kaivettu esiin paksua lankaa uutta pipoa varten. Tämän tekisi todella nopsaan, kun vain aloittaisi. Kummipojalle huovutetut lapaset hahtuvasta.

Keskityin hetkeksi myös editoimaan keskeneräistä sukkaohjettani. Pitäisi sekin neuloa uudelleen omien merkintöjen mukaan.

Lisäksi otin vastaan virkattu verkkohuivi 3 kerästä Teddyä-tilauksen. En ole aloittanut vielä sitäkään, vaikka sen koukuttelisi kokoon illassa tai kahdessa, hapsuineen.

Huomenna on taas jääkiekkopäivä (näitähän riittää tulevinakin viikonloppuina, kun pojat pelaavat kahta lähialuesarjaa). Tällä kertaa minulla ei ole muita velvollisuuksia kuin toimittaa jälkikasvu ajoissa paikalle asianmukaisesti varusteltuna (mv-kassin raahaaminen EI OLE valkoisen naisen hommaa!), katsoa peli sekä kehua että mahdollisesti lohdutella jälkeenpäin. Illalla minulla on sitten Mestis-kioskivuoro. Ei kovin paljon huvittaisi, mutta onneksi ilta hallilla menee yhdessä hujauksessa.

Arvontapalkinto on koossa ja odottaa lähettämistä. Ensi viikolla matkaan lähtee myös Lämmin Ajatus-vaihtopaketti, sillä jotain sentään olen saanut aikaiseksi.

2 kommenttia:

Villasukka kirjoitti...

Minä taas kärsin armottomasta startitiksesta yhdistettynä liikaan ideointiin. Eli mikään ei kiinnosta kymmentä senttiä pitemmälle, vaan sitten pitää kehitellä uutta. Tällä menolla en saa ikinä enää mitään valmista...

Ja kyllä minä vielä joskus kylään tulen!

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa kovin tutulta tuo aloittamisen vaikeus, tai sitten se muuttuu jatkamisen vaikeudeksi ja joskus on edessä loppuunneulomisen vaikeus. Mutta pahin on se viimeistelyn vaikeus ja mahdollisten nappien ompelu! Tsemppiä!