perjantai 30. tammikuuta 2009

Vaihteeksi virkattua

Sain syksyn 2007 SNY-kierroksella kaksi kerää efektilankaa. Neuleystäväni oli nimittäin osallistunut nimelläni lankakauppansa arvontaan, ja voittanut 2 kerää Hjerten pörrölankaa minulle. Langat saivat odottaa kauan sopivaa ideaa, mutta lopulta päätin tarttua bambukoukkuun ja yhden illan aikana syntyi huivi jo tutuksi käyneellä mallilla.


Malli: Novita talvi 2006, ohje 1

Lanka ja menekki: Hjerte Romantie 100g ja vähän Drops Alpaca-jämiä hapsuihin

Koukku: 7 mm bambu

Koko: En mitannut, keskikokoinen huivi (lankaa 210 m)

Kenelle: Esikoisen tiimin arpajaislaatikkoon

Muuta: Lanka ei ollut ihan minun makuuni, mutta uskon tällekin huiville löytyvän uuden omistajan.

---

Hyvää viikonloppua! Olen rättipoikkipuhkiväsynyt.

torstai 29. tammikuuta 2009

Tunnustuksia

Kuopus on karmaisevassa yskässä. Tekee pahaa kuunnella. Esikoinen valitteli kurkkuaan, ja sunnuntaina olisi pelipäivä. Hänellä olisi vielä mv-vuoro, joten saapa nähdä, päästäänkö lähtemään vieraspeleihin (2 kpl) Kuopioon.

Lankapirtin Matleena antoi tunnustuksen. Kiitos, kiitos! Ideana on, että tunnustuksen saaja kertoo viisi riippuvuuttaan. Tässäpä näitä tämänhetkisiä satunnaisessa järjestyksessä.


1. Kännykkä. Tekstiviestit, joita lähettelen ystävieni kanssa.
2. Ravelry. Tarvitseeko tätä selittää? (Minut voi ystävöidä, jos siltä tuntuu.)
3. Kahvi. En käynnisty ilman sitä.
4. Makeat. Nam.
5. Värit. Tekosyy lankaostoksille. Yritän rajoittaa.

Tämän viestin kirjoittamiseen on kulunut jo kohtuuttomasti aikaa, joten jätän nimeämättä viittä seuraavaa. Ottakaa mukaan ja jättäkää kommentti!

Äiti-Puffa myös halasi minua. Kiitos halauksesta! Tämäkin jää jakamatta eteenpäin, mutta jos jaksoit lukea tänne saakka, koe tulleesi virtuaalihalatuksi!

keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Räpikkäät

En ole ihmeemmin viihtynyt kädenlämmittimien teossa, paitsi huovutettujen lapasten. Omista punaisista hahtuvalapasistani pitäisi jo peukkua korjata, se on melkein puhki. Tarvitsin kuitenkin toisenlaiset kädenlämmittimet jäähalleissa notkumiseen: palelen toimitsijahommissa, sillä lapaset kädessä on vaikeaa painella nappeja tai pitää pöytäkirjaa. Keksin kutaista räpikkäät.

Räpikkää
t on kuulemma murresana. Se on kainuuta ja tarkoittaa kynsikkäitä tai kalastajanhanskoja. Räpikkäissä on paitsi asennetta, mutta sanana se on myös hauska, kuvaavakin.


Malli: vilkaisu Käspaikkaa, loput omaa suunnittelua: 48 s alussa, sormissa noin 16 s. Kiilapeukalo. Sormille sopivat mitat "yritys ja erehdys"-menetelmällä.

Lanka ja menekki: Punainen Elisa Megasport degrade, 54 g

Puikot: 2,5 mm ja 3,0 mm ML, 2,5 mm ja 3,0 mm sukkapuikot

Koko: naisen iso käsi (ympärysmitta n. 20 cm)

Kenelle: minulle

Muuta: Neuloin varret ML:na 2,5 mm pyöröllä, kämmenosat pikkurillin erottamiseen saakka 3,0 mm ML:na 2 käsinettä samalla pyöröllä. Sormet neuloin sukkapuikoilla sählättyäni ensin aikani liian monen liikkuvan osan kanssa. Hanskat istuvat käteen kuin hansikkaat, ja kynän piteleminen onnistuu nyt ilman että kädet kangistuvat kylmästä otteluiden toimitsijoinnissa. Lanka ei ole erityisen pehmeää, mutta en usko sen haittaavan käyttöä. Väri on herkku!

Niitä on kaksi. Kuvattu salamalla.

Blogeissa on vilahdellut kuvia Kevätpäiväntasaus-yllätyshuivista, josta eilen ilmestyi kolmas vihje. Kuva on huono eikä sen eteen ole nähty lainkaan vaivaa, mutta käyttämäni lanka käy siitä kuitenkin ilmi, Vironvilla keväisissä hempeissä väreissä. Kolmas vihje on kesken.

Kuopus sairastaa flunssaa ja loppuviikko kuluu kotona. Palaan neulomaan pitsiä.

sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Start-it-is eli aloittamisia

Kaikenlaiset sattumukset ovat pitäneet kiireisenä ja sama meno jatkuu ensi viikollakin, kalenteri alkaa olla täynnä. Tuntuu jatkuvasti siltä, etten nuku riittävästi. Kiekkoakin on harrastettu. Tänään oli taas pojilla sarjapeli, jonka voittivat (6-4), vaikka 1/3 joukkueesta oli sairaana tai muissa aktiviteeteissa.

Juuei, en saa kaivettua villatakkia viimeisteltäväksi. Se ei vain onnistu. Sen sijaan on kiva aloittaa uusia neuletöitä. Eilen illalla tikuttelin 2 ekaa vihjettä Kevätpäiväntasaus-yllätyshuiviin. Otin siihen Vironvillaa haaleanroosan, luonnonvalkoisen ja vaalean beigen sävyissä. Saa nähdä, teenkö sitä itselleni vai annanko joskus lahjaksi. Aloitin 3,5 mm puikoilla ja jatkoin 4,0 mm puikoilla. Mallitilkku taisi jäädä jälleen neulomatta...

Koska tänään piti olla jäähallilla tuntia ennen pelin alkua, otin mukaani pyöröpuikot ja pari kerää tummanpunaista lankaa, ja loin odotellessani silmukat räpikkäisiin. Kunhan pääsen sormiosaan asti, joudun lunttaamaan jostakin sormikasohjeesta speksejä, mutta siihen asti homma etenee omasta päästä. Tarvitsen räpikkäitä nimenomaan jäähallilla, kun palelen toimitsija-aitiossa.

Olen jälleen lähettämässä swap-pakettia samaiselle kanadalaiselle Ravelry-ystävälleni, jonka kanssa vaihdoimme kirjoja. Tällä kertaa laitan hänelle menemään vyyhdin Vironvillaa, pari pientä Kainuunharmas-topsia kehrättäväksi ja Fazerin karkkeja. Täytyy ottaa kuva, ennen kuin lähetän sen.

Mukavaa viikkoa kaikille!

tiistai 20. tammikuuta 2009

Neljä pääasiaa

En osaa neuloa varastoon mahdollista myöhempää käyttöä varten. Pitäisi aina olla kohdehenkilö tiedossa. Koska olen pääasioissa mukana, sisältö on sen mukaista. Tappelin Turn a square-ohjeen (Ravelry-linkki) kanssa, ja vaikka ohje helppo onkin, ensimmäisen erän vei ohje ja purin puolivalmiin pipon takaisin langaksi. Mitenkä olisi, jos seuraavalla kerralla tarkistaisin tiheyden ajallaan? No, pienensin silmukkamääriä ja kas, kuopus sai pipon. Ja kun kuopus oli saanut omansa, tahtoi esikoinenkin omansa. Tässäpä veljesten päät.

Veljekset kuin ilvekset- isommassa pipossa erilainen kavennusmalli


Malli: Turn a square

Lanka ja menekki: Drops Big Fabel, valkokirjava 60 g ja punakirjava 74 g. Aloitussilmukat valkokirjavassa 80 s ja punakirjavassa 88 s. Ohjeen mukaiset lisäykset, +8 s resorin jälkeen.

Puikot: 4,0 mm ja 4,5 mm ML

Koko: lapsi/nuori

Kenelle: pojille

Muuta: Ranteet kipeinä tein valkokirjavan pipon kavennuksia, jotta homma ei leviäisi käsiin (eli että kavennuskohdat eivät irvistelisi), joten muutin punakirjavan kavennukset vähemmän kiristämistä vaativiksi ja neuloin 2 s jokaisen kavennusparin keskelle. Punakirjavan pipon neuloin 5,5 tuumaa korkeaksi (ts. puoli tuumaa korkeammaksi kuin ohjeessa) ennen kuin aloitin kavennukset, sillä valkokirjavan pipon syvyys riitti vain viisivuotiaan pään mittasuhteisiin.

Eikä tässä vielä kaikki!

Lankalaatikon ongelmatapaus, yksinäinen puhtaanvalkoinen Novita Teddy, näki ystävälläni virkatun valkoisen ja karvaisen pipon, ja siitä se ajatus sitten lähti... Pipoon kului aikaa noin kaksi tuntia. Noro-pipo on uudelleensyntyneet Noro-lapaseni, joista kyllä tykkäsin, mutta palelin niissä aina, sillä käteni ovat suuret ja lapasten koko ei ihan riittänyt suojaamaan rannetta kunnolla. Siispä lapaset purkuun ja suuren inspiraation vallassa pipo näki päivänvalon (katsokaa vaikka kuvaa-päivänvaloa!). Koska olen säästäväinen, virkkasin kukkasen käyttääkseni langan mahdollisimman tarkkaan. Noin 20 cm jäi jäljelle.


Noro-pipo:

Malli: oma, alhaalta ylös, 100 s aloituksessa. Kavennukset sädemallilla.

Lanka ja menekki: Musta Novita 7V resorissa ja Noro Kureyon, yhteensä 62 g

Puikot: 3,5 mm ja 4 mm ML

Koko: isopäinen nainen

Kenelle: minulle!

Muuta: Lapasten purkaminen oli hiukan työlästä, koska olin päätellyt ne melko perusteellisesti, mutta onnistuin lopulta löytämään langanpäät. Rakastan Noron värejä, mutta pipo on hiukan kutisevaa mallia. Piposta tuli myös hiukkasen liian pitkä ja hetken mietin pienentämistä ja loppulangasta resorin uudelleen neulomista Norolla, mutta äh, pidän tästä juuri tällaisena.


Valkoinen virkattu pipo:

Malli: Novita talvi 2006

Lanka ja menekki: Novita Teddy 88 g

Koukku: 7 mm bambu

Koko: naisen (niin, minulle pipo onkin hitusen liian pieni, mutta pääni on mieskokoa)

Kenelle: arvontapalkinnoksi

Muuta: Nopea kuin mikä!


Oikeassa elämässä on kiirettä piisannut ja juuri nyt puikoilla ei ole mitään. Suunnitelmia kyllä on aloittaa, mutta Sen Oikean Mallin ja Langan yhdistäminen vaativat harkintaa- tai sitten vain tykkään jahkailla. Päätän pääasiaraporttini tänään tähän.

maanantai 12. tammikuuta 2009

Jalat tulessa

Tämän vuoden ensimmäinen sukkapari!

Joululahjaneulonnan loppukiri väsytti, samoin rikkimennyt jalka, ja menikin melkein koko joululoma miettiessä, mitä seuraavaksi tekisi vai tekisikö mitään. Asiaa edesauttoivat myös ne kaksi alaikäistä, jotka täällä asuvat ja haluavat mokomat syödä kotiruokia. Ajauduin viimeinkin kokeilemaan Cat Bordhin New Pathways For Sock Knitters Book 1:n sukkamalleja. Minua on kiehtonut kaikenlaiset uudet tavat neuloa sukkia, ja tämä kirja tarjoaa sukkitehtuurin jos toisenkin. Tästä pääset eräseen ilmaisohjeseen.


Malli: Cat Bordhin kirjasta-jolla-on-liian-pitkä-nimi Riverbed architecture, Standard toe, Reinforced heel ja Double-stranded cuff. 60 s oli jonkunlainen peruslähtökohta- kaikki numerot A-J on laskettu sukkaa varten.

Lanka ja menekki: Colinette Jitterbug, väri Fire, 98 g.

Puikot: 2,5 mm ML

Koko: naisellinen 40

Kenelle: minulle unien katseluun

Muuta: Jälleen suositusta paljon pienemmät puikot, vaikken koe olevani mikään löysän neuloja, jos kohta en tiukankaan. Langan väritys toi mieleen enemmän kekäleet kuin tulen. Lanka oli ensikosketus tiukkakierteisiin merinosukkalankoihin, ja olipas se ihanaa neuloa! Kuvista ei näy, miten kauniisti silmukat ovat riveissä toinen reuna hiukan koholla. Sukista tuli epäilyksistäni huolimatta aivan oikean kokoiset. Muutama virhe sukissa on, mutta sellaista sattuu. Ei haittaa. Sukan päälle tein Linen stitch-paneelin, ja hiukan se sekoittikin värejä, kuten oli tarkoituskin (Miksi tuossa langassa on synkänvioletteja jaksoja?).


Kirjaa oli vaikeaa saada Suomesta tai edes Euroopasta, joten tein kanadalaisen neulojan kanssa oravannahkakauppoja, ja Eeva Haaviston lapaskirja päätyi Prinssi Edwardin saarelle ja tämä kirja minulle. Menossa on jo uusi yksityisvaihto hänen kanssaan. Ravelry on hauska paikka!

Olen sen verran nörtti, että pidän numeroista ja numeroiden keskinäisistä suhteista. Catin kirja tarjoaa sukkaohjeita, joita voi muokata valitsemansa langan mukaan (tai oikeastaan oman käsialan antaman neuletiheyden avulla) laskemalla vain uudet Master Numberit (A-J) ja neulaisee istuvan sukkaparin.

Päänvaivaa tuotti kirjan sujuva seuraaminen. Kun piti siirtyä vaiheesta toiseen, kirjaa oli selattava edestakaisin löytääkseen oikeat ohjeet ja pahimmillaan olisin halunnut pitää 2-3 aukeamaa yhtaikaa näkyvillä pysyäkseni kärryillä. Ohjeet eivät myöskään sovi kovin joustavasti 2-in-1-magiclooppaamiseen, sillä minä en ainakaan ole keksinyt tapaa, jolla sukan "sisemmän" vaihtumiskohdan silmukoita siirreltäisiin puikolta toiselle helposti. Jätin tekemättä silmukoiden turhat siirrot ja pärjäsin hyvin. Kantapään ohje oli niinikään vähän hölmö, sillä aloittaessani sitä ja yrittäessäni tehdä niin kuin ohje sanoo, olinkin lopulta väärässä paikassa menossa ja jouduin katkaisemaan langan ja siirtelemään silmukoita päästäkseni oikeaan jatkokohtaan. Enkä minä tykkää katkaista lankaa turhaan! Mutta enpä koskaan ole saanut yhtä siistiä kantakäännöstä aikaan w&t-systeemillä- Cat neuvoo tavallisista ohjeista poikkeavan tavan poimia wrapit mukaan. Luultavasti teen lisääkin New Pathways-sukkia - Master Coriolis kiinnostaisi.

Nyt hakusessa on omasta varastosta lanka, josta saisi päänlämmittimen aikaan. Mietintä on kesken...

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Sehän neulookin!

Otin lopultakin itseäni niskasta kiinni, Cat Bordhin New Pathways for Sock Knitters- kirjan, 2,5 mm pyöröpuikot ja Helsingistä ostamani Colinette Jitterbugia (väri Fire). Sukat ovat vielä kesken, mutta valmistuvat varmasti ennen villatakkiani. Mikä siinä muka on niin vaikeaa? Taidan pelätä sen valmistumista?

Näistä Helsingin-tuliaisista on neulottu kohta puolet.
Riverbed-sukkien lanka alarivissä toinen vasemmalta.

Sukat kuitenkin ovat hyvällä mallilla; käytin kirjan Riverbed-arkkitehtuuria, tavallista varvasosaa ja vahvistettua kantaa. En ole ihan tyytyväinen magicloopin ja kirjan ohjeiden yhteensopivuuteen, mutta siitä lisää, kunhan sukat ovat valmiit. Saapa nähdä, päästääkö Jitterbug väriä. Sukat ovat minulle unien katsomista varten.

Huovutetut ihanat punamustat lapaseni kaipaavat jo uutta oikeaa peukaloa- se alkaa olla puhki. Alle kahdessa kuukaudessa. Olen kylläkin käyttänyt lapasiani joka paikassa ja kantanut jääkiekkokamoja (tarranauhoja siellä täällä...) ja kauppakasseja jne.

Olin viime keskiviikkona vähällä ajaa ulos tieltä. Osuin uriin ja auto lähti heittelehtimään. Ja pojat olivat vielä kyydissä! Onneksi ei ollut vastaantulijoita, nopeutta ei ollut paljon ja pysyin kaikeksi onneksi ja loppujen lopuksi tielläkin. Talvella on liukasta!


maanantai 5. tammikuuta 2009

Ei mitään katsottavaa

Joululoma alkaa olla lopussa niin koululaiselta, päiväkodin päiväasukkaalta kuin minultakin. Ylihuomenna alkaa arki.

En ole jouluaaton jälkeen tehnyt mitään käsitöitä. En mitään. Siivosin nimittäin joulun alla itseaiheutetun kaaokseni pois sohvalta ja sen jälkeen olen lähinnä nukkunut siinä päiväunia. Päiväkodin pihalla kaatumisesta kipeytynyt polvi jaksaa seisomiset ja kävelemiset ja vaikka lumikolan pukkimisen pihalla, mutta kunnon yöunista ei tahdo tulla mitään. Olen öisin hautonut jalkaa laittamalla kaksi säärystintä päällekkäin ja nostanut ne polven yli. Se vähän auttaa (onneksi tein löysät säärystimet).

Liityin pääasioihin. Olen huono pitämään pipoja, sillä ns. hiukseni painuvat niistä ihan kasaan ja näytän vielä pahemmalta kuin tavallisesti. Voisin kokeilla itselleni neulottua myssyä tai jotain baskerintapaista langasta, joka ei kutittaisi.

Takkikin on kesken, huoh. Piilotin sen johonkin komeroon joulun alla. Olisi oikeasti saatava se valmiiksi, sillä vietän paljon aikaa kylmähköissä paikoissa eikä lisälämmike tekisi yhtään huonoa.

Mutta nyt voisin mennä miettimään sohvalle, mitä neuloisin... Krooh.

Hyvää uutta vuotta kaikille!