tiistai 30. kesäkuuta 2009

Sukkien neuloja uusilla poluilla

Vinkkasin kanssaneulojaa hankkimaan Cat Bordhin "New Pathways for Sock Knitters, book 1":n neulebläähinsä parantamiseksi, ja palkkioksi tästä sain lahjakortin TitiTyyn puotiin. Lämpimät kiitokset Marjutille, lahjakortti ja vähän ylimääräistäkin taisi tulla käytettyä. Tilasin ylläripaketin sukkalankoja ja yhden värjäämättömän vyyhdin kokeillakseni taas joskus värjäämistä. (Eihän kukaan jaksa enää muistaa, että ostin keväällä Maijaakin em. tarkoitusta varten enkä ole vielä niillekään tehnyt mitään?) Merinosukkalangan uittaminen Kool Aidissa tuntuu kyllä ns. "helmiä sioille"-menettelytavalta, mutta ehkä minulle tulee myöhemmin tilaisuus kokeilla Jotain Ihan Muuta jossain vähän kauempana. No, Koigut oranssikeltavaaleanpunaisena, Arwetat neitipinkkinä sekä farkkumainen Taikapallo saapuivat merinovyyhdin kanssa viime viikolla. (Lankalaatikkolaisille tiedoksi, että teknisesti ottaen näistä vain kallein 100 g on omia ostoksiani, joten en rikkonut sääntöjäni, olen kuitenkin aikaansaanut yhden hyshys-jutun ja hellehatun.)


Vastauksia kommenttilaatikon kysymyksiin: Väriteemavaihdossa saamani huivi on nimeltään Little leaf lace scarf, ja se löytyy ohjeena täältä. Alkukesästä monenlaiset huivit olivat tarpeellisia, myös Adamas, jonka sain vaihdossa Tomuisalta. Nyt ulkona on pärjännyt vähemmälläkin vaatetuksella. Oikeastaan voisi viiletä vähän, sisälläkin on tukala olla.

Kukka ja ötökkä

maanantai 29. kesäkuuta 2009

Kuinka kuusikulmiosta saadaan seitsenkulmio?

Tapaan perjantaina hollantilaisneulojan, joka löysi minut Ravelrystä. Hän otti n. vuosi sitten yhteyttä kertoakseen, että on käynyt entisessä kotikaupungissamme ja muutaman viestin jälkeen kysäisi, tunnenko sieltä erään perheen. Sukunimi on harvinainen ja poikani luokalla oli sen niminen lapsi, joten saatoin sanoa tuntevani. Meillä oli siis yhteisiä tuttuja! Nyt tämä neuloja on tulossa vierailemaan em. perheen luona ja aion tavata hänet Kajaanissa lankakauppailun merkeissä, sillä olemme muutenkin menossa mummolaan järjellisen ajomatkan päähän, ja pääsenpä Markkinakadulle syömään thai-ruokaa. Havahduin vasta viime viikolla siihen, että voisin viedä jotain pientä itsetehtyä hänelle. Minulla on myös vyyhdit Teetee Elegantia värjäykseen ja lilaa Wetterhoffin Silviaa annettavaksi hänelle.



Malli: Neulatyyny
(Ohje on tanskaksi)

Lanka ja menekki: 7V Raita + jämäpätkiä yht. 33 g. Sitomiseen Isoveljeä.

Koukku: 3 mm

Koko: n. 7 cm laidasta toiseen

Kenelle: S:lle

Muuta: Koska olen kyvytön laskemaan kuuteen tarpeeksi ajoissa, ensimmäisestä kuusikulmiosta tulikin 7-kulmio. Toistin saman virheen toiseen kuusikulmioon, virkkasin ne yhteen ja täytin sekalaisilla langanpätkillä (Villasukkaa en silti käyttänyt siihen...). Virkkauskäsialani on melkoisen tiukka eivätkä ylimääräiset kiinteät silmukat haitanneet yhtään. Laput eivät kupruilleet. Syytän sooloilusta myös silmiäni: vaikka en tunnustakaan ikänäköä vielä osaksi elämääni, minun on vaikea laskea vieri viereen virkattuja kiinteitä silmukoita. Kiinteät silmukat eivät muutenkaan ole suosikkejani, enkä kovin paljon tätä suurempaa työtä alkaisi niistä tehdä. Ohjetta en paljon lueskellut, katsoin lähinnä mallia kuvista. Neulatyynyllä on 2 eri puolta, sininen ja punainen.


Tapasin Muoriskan eilen tivolissa. Kiitos kivasta parintuntisesta vielä tätäkin kautta!

Vaikka en ole täällä esitellytkään kaikkia lankaostoksiani, saattaisin vähän vilauttaa, mitä hankin Marjutin antamalla lahjakortilla. Mutta ensi kerralla sitten!


lauantai 27. kesäkuuta 2009

Väriteemavaihdossa saatua

Tässäkin avataan pakettia...

Ravelryssä suomalaisneulojien toinen salainen vaihto on kulkenut nimellä väriteemavaihto, eli paketti koottiin vastaanottajan jonkun lempivärin ympärille. Minä sain oman pakettikorttini eilen. Sen jälkeen pitikin selvittää, miten postiin ajetaan. Ajoin ensin tietysti ohi oikeasta risteyksestä- ajattelin, ettei se ainakaan tuo voi olla, koska siinähän on kyltit nelostielle... Mutta samasta paikasta pääsi postinkin pihaan. Täti ojensi kukallisen paketin, jännää! Lähettäjän kaupunki oli toinen kuin paketin lähetyspaikka?! Jatkoimme ruokaostoksille.

Kotona odotti ruoanlaitto, tiskaaminen (käsin) ja poikien ulkoilutus. Siihen ilma on ollut vähän turhan lämmin, ja leikkipuistossa oli taas eilen polttiaisia- pieniä, siivekkäitä, mustia ja vihaisia otuksia, joiden purema sattuu ja paikalle nousee punottava läiskä, jota kutisee monta päivää. Tavalliset mäkäräisetkin ovat kiltimpiä eikä puremajälki kutise yhtä kauan. Vasta sen jälkeen pääsin kurkkaamaan pakettiin, ja näitä ihanuuksia
sieltä löytyi:

Teemana pinkki

Ensiksikin, ihana kaulahuivi Sivillasta. Todella kaunis ja ennen kaikkea kutittamaton huivi takin alle. Toivoinkin kaulahuivia, kiitos. Tämä on ihana, sopivan kokoinen ja kauniin värinen!


Langat ovat ihania myös. Ilun värjäämä kauniin pinkki Suomenlampaan karitsa- laama-silkkilanka. Väri on kaunis ja lanka tuntuu ihanalta. Toinen lanka on australialaista the Knitteryn sukkalankaa, jossa on merinoa, kashmiria ja vahvistuksena nylonia. Väri on kesän kukkien värejä toistava oranssinpinkinpunainen Moses Fire ja sekin kertoo paristani.


Karkitkin olivat pinkkejä tai punaisia kaikki. Tosin niitä ei enää ole... Paristani kertova osuus oli silmukkamerkit. Ne ovat tosi kauniita ja huolella tehtyjä:


Parilleni suuret kiitokset! Hän paljastui kirjeessä Tikrunmamiksi, jolla on kaksikin blogia. Toinen on helmiaiheinen. Nyt on enää jännitettävä, mitä minun lahjottavani tykkää paketistaan... josta osan hän sai jo toukokuussa ennen kuin muutimme.

Joskus toiste: mitä tapahtuu, ellei osaa laskea kuuteen?

torstai 25. kesäkuuta 2009

Lapsen lierihattu

Se unohtui vain kuvata, sillä olin menossa tänään postiin (...) asioissa ja päätin viime hetkellä kaapata ystäväni 2-vuotiaalle tyttärelle virkkaamani hatunkin mukaan lähetettäväksi. Kirjoitin kirjeen, iskin lakin kirjeineen kuoreen ja liimasin kiinni. Vasta postista palattuani käsitin, että unohdin kuvata sen! No, elämä on.

Tähän tulee joskus kuva hatusta, tai sitten ei.

Speksejä, jotain ainakin...

Malli: Lapsen simpukkalierihattu (pdf)

Lanka ja menekki: Vaaleanvihreä Novita virkkauslanka 2-kertaisena, n. 60 g

Koukku: 2,5 mm

Koko: päänympärys 48 cm

Kenelle: ystäväni 2-vuotiaalle kuopukselle

Muuta: tein hatun kahteen kertaan, sillä ensimmäinen versio sopi jopa minun päähäni (58 cm). Lopputulos oli ihan nätti väriä myöten. Ajattelin lähettää sen nyt, ettei helle ehdi mennä kokonaan ohi tältä kesältä ilman asianmukaista hattua.

Hävettävän vähän olen saanut mitään käsitöitä aikaiseksi kesäkuussakaan. Päivät täyttyvät perhe-elämän ylläpitotöistä. Teen sormikkaita itselleni Jitterbugista. Ne etenevät vähitellen ja samanaikaisesti (ML).

perjantai 19. kesäkuuta 2009

Villi Pohjola

Kannatti käydä kävelyllä juhannusaattona. Lammella uiskenteli telkkäpoikue. Poikueessa oli 7 pikkutelkkää. Yksi poikasista tuli jäljempänä kovan piipityksen kanssa.


Sorsaperhekin oli rannalla uimassa ja ne nousivat nurmikolle syömään, varmaankin leivänmurujen toivossa. Ihan kesyjä tapauksia. Poikasia oli neljä, mutta yksi ei mahtunut rajaukseen.


Pakolliset juhannuskukat. Pihlaja.


Rannassa kasvaa vehkoja.


Alkaa tehdä mieli parempaa kameraa, sillä täällähän on kuvattavaakin. Kuvausvälineessäni on 2 megapikseliä ja hankintavuosi oli 2002. Antiikkia, antiikkia.

torstai 18. kesäkuuta 2009

Jussia kaikille!

The Joki

Tämä kaupunki viehättää minua, sillä pidän virtaavasta vedestä, silloista ja vaaroista. Toistaiseksi aurinko on paistanut lähinnä yöaikaan ja sää on ollut kylmä. Pihlaja kukkii.

Olen tässä kuussa virkannut vain yhden vaivaisen lapsen lakin, jossa langanpäät vielä roikkuvat päättelemättä.
Suunnitelma A on siis valmis, B:n toteutus on harkinnassa - kiitos takkivinkeistä!

Ravelry-väriteemavaihtopaketti alkaa valmistua. Olen ollut aikaansaamaton sen suhteen. Sisältö on ollut jo kauan mietittynä ja osa siitä on jo lähetettykin, mutta jospa ensi viikolla saisin loputkin postin kuljetettavaksi.

Hyvää Juhannusta!



perjantai 12. kesäkuuta 2009

Lisää kukkia

Pilvinen päivä

Eilenkin ulkoilutin itseäni, kuopusta ja kameraa, vaikka olikin pilvistä. Kävelyreitillä on paljon perennoja, joista suurin osa ei ole vielä kukassa. Odotan varsinkin pionien kukkimista, olen aina pitänyt niistä.


Kuolanpionin kukinta alkaa olla ohi

Perhosakileija

Tänään kävimme
kävellen keskustassa katumarkkinoita katselemassa. Meno oli niin kuin muuallakin, erityisesti syötävää oli kaupan. Ostimme vain jäätelöt. Matka ei todellakaan ole pitkä keskustaan, aina ei ole pakko mennä autolla. Matkalla voi ihmetellä vaikkapa Alvar Aallon arkkitehtuuria.

---

Sain ennen muuttoa ystävältäni lähes kaksi kiloa lankaa: Novitan Cottonellaa ja Floricaa melkein kilon kumpaistakin ja Nallea 100 g kerissä. Muistaakseni lupasin tehdä jotain hänen hoikalle 2-vuotiaalle tyttärelleen. Neuletakkia olen pyöritellyt päässäni Cottonellasta, mutta mallin valinta tuottaa tyypillisesti tuskaa. Ehdotuksia? (Minulla on myös suunnitelma A, jota minulta ensisijaisesti pyydettiin, ja siihen jo löysinkin mallin, eli virkatushan on aloittamista vaille valmis! Enää täytyy löytää yhteys printteriin, printata ohje ja aloittaa...)

Toukokuussa pikkuneuleita syntyi, luultavasti muuttoahdistukseen, mutta nyt ei synny mitään. En osaa edes aloittaa, sillä säätäminen oikeaan kokoon on niin turhauttavaa. Katselin myös pari vuotta sitten tekemääni automerkkipuseroa, ja voi piip, miten käsialani oli epätasainen! Mustaa villasilkkineuletakkiani olen alkanut käyttää aktiivisemmin, vaikka siinä ei vieläkään ole nappeja. Se sopiikin hyvin tämän kesän säihin.

Lämpenemistä odotellessa: hyvää viikonloppua!

torstai 11. kesäkuuta 2009

Maisemia

Lupasin maisemia tai kukkia. Saatte molempia eiliseltä kävelyretkeltä.

Leikkikentän aidan takana näyttää tältä

Kuopus kirmaamassa

Vettä matkalla Suomen suurimpaan jokeen, lokki vahdissa

Täällä asuu kaupunkilaistelkkiä

Veikkaisin pioniksi

Maakuntakukkasia

Olen hyvin tyytyväinen asuinympäristöömme. Pidän vedestä maiseman osana, enkä väsy koskaan katselemaan sitä. Eikä asunnossamme haise tupakalta, niin kuin edellisessä osoitteessa. "Huomaavaiset" alakerran parveketupakoijat olivat savustaa meidät hengiltä. Nukun paremmin, maisemat antavat hyvän syyn ulkoilla ja keskustaan on kävelymatka.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Laatikoita ja veitikoita

Hei, olen vielä hengissä!

Muutto sujui aika hyvässä hengessä. Päivä, jona autoa täytettiin, olikin tähänastisen kesän sekä paras että ainoa hellepäivä. Kuorman purku seuraavana päivänä sujui sutjakkaasti, ja mitään rikkimennyttä ei toistaiseksi ole löytynyt. Joitain pienempiä vastoinkäymisiä toki osui prosessiin, mm. avaimia aina väärässä paikassa ja sensellaista. Olemme olleet uuteen kotiimme tyytyväisiä ja ihmiset täällä ovat olleet voittopuolisesti kivoja. Esikoinen kävi jo tutustumassa uuteen kiekkoporukkaansa ihan jääharkoissa. Tällä hetkellä hän on mummolassa serkkujensa ilona ja kuopus viettää laatuaikaa (tai jotain) vanhempiensa ainokaisena.

En ole ehtinyt tekemään muuta kuin muuttoon liittyviä hommia (kirjat ovat vieläkin pahvilaatikoissa eivätkä hyllyssä) ja siinä sivussa vähän häpeämään lankavarastoni suuruutta. Yritin automatkoilla kyllä kahteen otteeseen aloittaa arvontavoitto- Silk Garden Liteistä huivia, mutta kun se ei oikein kulkenut, purin pois kaksi kertaa.

Tämä muutto onkin melkoinen elämänmuutos. Lapset joutuvat rakentamaan ystäväpiirinsä uusiksi, enkä minäkään täältä toistaiseksi tunne ketään. Kevein perustein tähän ei ryhdytty, mutta mieli on silti kevyt kaikenlaista ikävääkin sisältäneen vuoden jälkeen. Tästä on hyvä jatkaa.

Seuraavassa postauksessa poikkeuksellisesti ehkä maisemakuvia tarjolla. Tai kukkia. Tai jotain muuta. Nähdään!