perjantai 10. heinäkuuta 2009

Tapaaminen

Kuten jo mainostin, tapasin viikko sitten Kajaanissa Simonen, käsillätekijän Alankomaista. Ihmeellisen tutustumisemme netissä kerroinkin jo aikaisemmin. Viime perjantaina ajelin katsomaan entistä kotikaupunkia. Tapaamisemme oli sovittu klo 12 ja ehdin vaihtaa kuulumisia pojan entisen luokkakaverin vanhempienkin kanssa. Otin Simonen kyytiin ja ajoimme keskustaan lanka-apajille. Shoppailun jälkeen oli aika juoda kahvit ja jutella lisää. Selvisi, että Simone tekee käsillään vaikka mitä: hän kehrää, neuloo, tekee silmukkamerkkejä ja ompelee. Sain häneltä ihanan tuliaisenkin.

Ihanuuksia Alankomaista

Simonen ompelema projektipussukka, jonka pohjakangas vaikuttaisi perinteiseen tyyliin kuvioidulta, käsinvärjättyä sukkalankaa, jossa on 80% merinovillaa ja 20% pellavaa, sekä hänen itsensä tekemiä silmukkamerkkejä. Keksit, paketissa lukee Roomboter Stroopwafeln, ovat hollantilaista herkkua ja niitä kannattaa hiukan lämmittää ennen nauttimista kahvin kanssa. Ne ovat rapeita ja hyvin makeita. Sisällä on ehkä kinuskikastiketta, nam!


Omaa lahjaani Simonelle en sen kummemmin kuvannut, paitsi sen neulatyynyn. Laitoin lisäksi Teeteen ja Wetterhoffin villasilkkilankaa ja Pandan karpalo-suklaarasian lahjapussiin.

Simone, I thank you warmly for a nice Friday!

3 kommenttia:

Makepeace75 kirjoitti...

Mielenkiintoinen kuituyhdistelmä tuossa sukkalangassa. :o) Miltä se tuntuu käteen?

teisa kirjoitti...

Makepiece: Lanka on hyvin pehmeää ja siloista, aivan mahtavan tuntuista, ja siinä on himmeä kiilto.

Villasukka kirjoitti...

On se vaan hienoa (ja ulkopuolisille täysin käsittämätöntä) miten neulonta voi yhdistää maailmaa! Milloinkahan saisin aikaiseksi ja kirjoittaisin oikein piiiiitkän spostin...