Kuunliljoja kumartamatta
Minulla on keltainen merinoaarre. Sain sen keväällä Shirleyltä Kanadasta. Olen miettinyt siitä lähtien, mitä siitä tekisin. Lopulta keksinkin sopivan ohjeen. Rohkenin siis ottaa tämän käsinkehrätyn vyyhdin esille ja kerin sen jakkaranjalkojen avulla käsipelillä isoksi keräksi ja aloin neuloa. En saa sellaista kuvaa aikaan, joka toistaisi värit sellaisina kuin ne ovat, mutta lanka on kaksisäikeistä, sekoitus hentoa keltaista ja vihreää, mukana hiukkasen punaista.
Ison pojan pipo olisi päättelyä vaille valmis, mutta hyväksytän sen ensin hänellä ennen kuin päättelen langanpäät piiloon. Piposta lisää myöhemmin, jos se kelpaa käyttöön. Havaittavissa on kasvanutta tarkkuutta sen suhteen, mitä voi laittaa päälle ja mitä ei voi.
2 kommenttia:
Varmaan jotain ihkua saat langastasi aikaiseksi. :)
Kauniita maisemia.
Meilläkin toimii tuolinjalat apuna vyyhtien kanssa. :)
Lähetä kommentti