maanantai 20. syyskuuta 2010

We are family

Kiitos edellisten postausten kommenteista. Jaana, istuinalusten koko on n. 39 cm * 33 cm. Pidemmällä sivulla on 46 s (luontireuna) ja neuloin niin pitkälle kuin kahdesta Lovikkavyyhdistä pystyi. En muuten edes kerinyt niitä, vaan neuloin suoraan vyyhdiltä.

Viime ajat olen tikutellut sukkia Seiskaveikasta. Saimme teinin kiekkojoukkueeseen täksi kaudeksi ulkomaalaisvahvistuksen, ja minusta tuli joukkueen tulkki vanhempiin päin. Koska perhe on Suomessa talven yli, päätin lahjoittaa heille kaikille villasukat. Annan nämä pois tällä viikolla.

Yhteensä 457 g Seiskaveikkaa

Malli: omahko (48 s ja 56 s), laatikkokantapää, sädekavennus

Lanka ja menekki: Seitsemän veljestä, raita ja jättiraita: 99 g (ruska), 109 g (siniraita), 122 g (taivaansininen) ja 127 g (marjapuuro).

Puikot: 3,5 mm ML 2-in-1

Koot: 38-43

Kenelle: tuttavaperheelle

Muuta: Todella hauska ja nopea projekti - koulunkäyntini haittasi harrastusta hiukan, ja näihin meni n. 9 päivää yhteensä. Tein kaikkiin helmineulejoustimen, sillä halusin sukkaperheestä samanoloiset, vaikkakin eriväriset. Langat ovat kaiveltu kaapin kätköistä, mitään en tätä varten nyt ostanut. Jaoin raitakerät ennen aloittamista noin puolikkaiksi ja katkaisin langan niin, että molemmat kerät alkoivat samasta kohdasta raitaväriä. Näin sain kaksi samanlaista sukkaa suoraan ML:llä. Normaalia systeemiäni (aloitus kerän sisä- ja ulkopuolelta) ei näissä voisi käyttää, mikäli haluaa symmetriset sukat.
---

Kun istuin jäähallilla odottamassa
jälkeläistäni viime viikolla ja neuloin viimeisiä perhesukkia, muuan ehkä viisikymppinen puhelias ja eläväinen setä alkoi muistella omaa harrastustaan. Hän kertoi kutoneensa itselleen villapaidat ja sukat ihan koulupojasta saakka eikä muistanut, minkä ikäisenä ja keneltä oli oppinut kutomaan, mutta sanoi isänsä ja isoisänsäkin kutoneen. Hän kertoi kutovansa liiat sukanpohjiin, ja lopulta (hartaasti selitystä kerjättyäni) selitti, mitä hän tällä tarkoitti. Hän kutoi ylimääräisiä kerroksia edestakaisin 4-6 krs kantapään jälkeen pohjan puolelle ja toiset liiat ennen varvasosaa. Käsitin, että hän olisi kutonut pohjan vahvistettuna, jolloin ajatus liioista on fiksu (voitte kokeilla vahvistettua pohjaa, niin tiedätte, miksi ajatus on fiksu). Hän myös ehti naurattamaan meitä naisia, kun kertoi, miten eräkämpillä miehet aina luulivat pöydälle jääneestä sukankutimesta, että siellä olisi nainenkin jossakin. Olen muutenkin saanut sen käsityksen, että täällä miehetkin ovat kutoneet, eivät vain naiset.

Mutta se siitä. Katsotaan, mitä seuraavaksi kerraksi on tarjolla. Pinksukat ehkä, tai jotain ihan muuta. Ei voi vielä tietää.

4 kommenttia:

Outi kirjoitti...

Itä-Suomessa miesten neulominen ennen vanhaan oli kai suht' tavallista. Oma isänikin opetti minut neulomaan =)

teisa kirjoitti...

Outi, nyt ollaankin Lapissa :-D. Kainuussa asuessani kotonakin puhuttiin kutomisesta (neulomisesta), mutta en siellä tuntenut yhtäkään kutovaa miestä. Olin kyllä kuullut heitäkin olevan.

Kangaskasa kirjoitti...

Ihana lämmittävä ja piristävä lahja tuttavaperheelle! Kauniita sukkia!

MariJ kirjoitti...

Komeita sukkia!