Merinoaarrepitsibaktus

On pitkästä aikaa kaunis, joskin hyvin tuulinen päivä. Kävin Joen rannassa ulkoiluttamassa kameraa. Koko alkuviikon oli niin pimeää ja sateista, että kameralle ei päivänvalo riittänyt alkuunkaan.

Kukas se siinä?

Sain käsinkehrättyä lankaa maaliskuussa Kanadasta saakka. Elokuussa se keksi ryhtyä hyvin monessa neuleblogissa jo esitellyksi huiviksi.

Malli: Lacy Baktus

Lanka ja menekki: Shirley's handspun merino, 106 g

Puikot: 3,5 mm sukkapuikot (2 kpl), toppareina kumilenkit

Koko: pituus yli 2 m

Kenelle: minulle!

Muuta: Ensikosketus käsinkehrättyyn lankaan, ihastuttavaa neulottavaa. Kaunistakin vielä, värien vaihtuminen on hyvin hillittyä, jota kuvat eivät pääse edes lähelle. Keltaisen seassa on vähän punaista ja vähän turkoosia ja vihreää. Lanka loppui hiukan ennen huivia, joten huivin toinen kärki loppuu töpösti. Ei haittaa: käyttöön! Kevyt pingotus teki huivin ilmeelle ihmeitä.



---

Tekeillä on peltilapaset. Inspiraation lähteenä toimi Neulova Narttu, lapastehtaan omistaja. Olen myös käynyt lankalaatikoitani läpi, sillä lankaliikennettä on ollut viime aikoina huomattavasti enemmän asuntoon sisään kuin sieltä ulos, mutta langasta luopuminen on kovin hankalaa. Pieni ääni korvan takaa alkaa heti suunnitella, mihin tuota ja tuota voisi joskus käyttää... Joka tapauksessa olen myynyt lankoja ja vaihtanut niitä mm. virkkauslehtiin.

Jos joku haluaa noin 750 g luonnonvalkoista Novita Cottonellaa (46% puuvilla, 54% muovi), josta suurin osa on kerran neulottu melkein paidaksi asti ja sen jälkeen purettu, täältä irtoaa paketin postikulujen hinnalla (8,50 euroa Suomessa). Pikaiset vastaukset kommenttilootaan sähköpostiosoitteen kanssa, mikäli tunnet vastustamatonta himoa tätä lankaa kohtaan. Yst. vast. mahd. pian, tai vien sen eskariin silputtavaksi ensi viikolla.

Seuraavaksi mahdollisesti suuria sieniä ja keskikokoisia maisemia Joen rannalta.

Tilataidetta

Sormikkaat, sormikkaat

Osallistuin Ravelryn Lankalaatikko-ryhmässä Talvi-iltavaihtoon. Aikaa vaihtarin tekemiseen olisi ollut vaikka kuinka, mutta kun iski heti inspiraatiolla. Pariparkani ei saanut toivomiaan lapasia eikä mitään edes toiveväreissään, mutta toivottavasti näille silti olisi käyttöä.




Malli: Sormikkaat omasta päästä (48 s), palmikot Stulpen-kämmekkäistä.

Lanka ja menekki: vanhan roosan värinen Sublime Angora Merino, 67 g

Puikot: 3,0 mm ML (2-in-1 sormien alkuun asti, jonka jälkeen 3,0 mm sukkapuikot)

Koko: Joustava M

Kenelle: Tuille

Muuta: Käsittämättömän pehmeää lankaa, eikä edes pahasti nöyhdännyt neuloessa. Tälläsin palmikon keskikohdan ranneosan loppuun. Palmikoiden kanssa lanka oli vähän yhteistyöhalutonta. Tai ehkä minä olin sitä, sillä minulla ei ollut aikomustakaan kaivaa apupuikkoa esille. Oli vähän sääli pakata sormikkaat Hello Kitty-kansion väliin ja laittaa postiin. Täytynee itsellenikin tehdä vielä toiset sormikkaat. Joskus. Kun ehdin.

Istuu kuin... hansikas?

Kuumetta?

Fuksia. Ruusunpuna (i-h-a-n-a!). Tumma kirsikka.

Minulla on flunssa, burana pitää pystyssä. Olen saanut lahjuksia Ystävälle valmiiksi. Pian on paljastusten aika.

Talvi-iltoihin

Osallistuin Ravelryssä Lankalaatikko-ryhmän Talvi-iltavaihtoon, jossa salaiselle parille neulottiin jotakin omista varastolangoista. Tänään sain jännittävää postia, josta paljastui ihana Rinsessa-myssy.


Olen aikonut tehdä tämän joskus itselleni, joten mallivalinta osui ja upposi, väri on samanlainen kuin kesällä saamassani huivissa, lanka on ihanaa Hjerten Merino Silkiä ja toteutus hyvin kaunis. Lisäksi myssyn mukana oli yksinkertaisen kaunis koru, johon ihastuin heti. Entinen työkaverini teki lasikoruja ja minun olisi tehnyt mieli kysyä häneltä, josko voisin ostaa jonkun hänen koruistaan, mutta se vain jäi. Nytpä minulla on ikioma lasinen kaulakoru!

Lämpimät kiitokseni parilleni Matunille, paketti oli ihana ja niin minun näköiseni!

Vaihdosta olisi tehtävänä toinenkin tunnustus, mutta jätän sen myöhemmäksi...

Ja juu, osuin viime viikolla erään käsinvärjääjän lankakauppaan sopivasti päivitysaikaan. Nämä tulivat tänään, loput kolme toivottavasti maanantaina. En malttaisi odottaa!

Syrämmeni veri ja klementiini

Producto Peruano

Postinkantajalla oli tänään kainalossaan paketti minulle vähän kauempaa. Serkkuni lähetti häneltä käyttämättä jäänyttä alpakkalankaa, jonka hän oli ostanut Perusta vuonna 1978. Nyt ne ovat minun. Kiitos serkulle! Lanka on vaalean beigeä ja paksua, ihanan pehmeää. Tummempaa ruskeaa on pari kerää. Yhteensä tätä on n. 750 g. Haluaisin tehdä langasta vaikka mitä, esimerkiksi näistä tulisi veikeitä myssyjä, mutta olisi hauskempaa tehdä näistä kokonainen neule. Harkitaan, harkitaan.

Smusi. Producto Peruano.

Arvontakin on tänään suoritettu kuopuksen toimiessa onnenonkijana, ja voittajaksi selviytyi Suopursu, onnea! Palkintoraati jää hetkeksi miettimään sopivaa tapaa muistaa voittajaa, joka sillä välin voisi lähettää osoitteensa ja kolme väritoivomusta, joita hyvä haltija kuuntelee (mutta ei välttämättä toteuta).

Kävimme Kainuussa viikonloppuna. Näimme monia ystäviä ja vietimme kivan sunnuntain jääkiekon parissa. Toivottavasti nähdään taas pian!

99

Postinkantaja toi tänään nämä Lellulta, kiitos arvontapalkinnosta! Hjerte on tuttu sukkalanka, tykkään, ja keltaoranssi vyyhti on varmaankin itsevärjättyä, ainakin voisin kuvitella näin. Musiikki vie ihan toiselle puolen maapalloa. Kiitos paljon!

Keltaoranssi päätynee joksikin... hmm, saas nähdä, mutta kivaa, kun värien jaksot näkee heti vyyhdistä ilman että tarvitsee ryhtyä purkamaan sitä. Sain muutakin postia, mistä kiitokset Asianosaiselle Ystävälle. Ihanaa, kun olet olemassa. En voi vilautella postin sisältöä... liittyy tekeillä oleviin Salaisuuksiin.


Tässä on tämä kuopuksen metsäretkien lämmityslaite. Sekosin jossain vaiheessa omaan näppäryyteeni, ja toinen reuna on juuri sen näköinen. Olin jo yrittänyt vaikka mitä tämän langan kanssa, enkä enää halunnut purkaa ja aloittaa uudestaan. Saa luvan kelvata.

Malli: Ainaoikein- istuma-alunen omasta päästä (30 s)

Lanka ja menekki: paksua villasekoitetta äitini käsityökorista, 65 g

Puikot: 8 mm

Koko: 30 cm* 30 cm venyttämättä

Kenelle: kuopukselle

Muuta: Ranteet paukkuivat tätä neuloessa. Mutta tulipahan tehtyä, ja kuopus oli tyytyväinen sen lämmitystehoon retkellään. Ihan kertakäyttöiseksi tämä ei jää, sillä eskarin ohjelmassa on vielä 4 retkeä luontoon syksyn aikana.

---

Olen neulonut päivittäin kaikenlaista, mutta en ole saanut päätellyksi tai viimeistellyksi mitään.

Kuopus on tänään kotona ja sairastaa eilisen rokotuksen jälkireaktiota. Käsi on kipeä ja lapsi lämpöilee vähän.

Visto tarkoittaa inhottavaa, epämiellyttävää, ja joku asia voi myös vistottaa.

Tämä on 99. kirjoitukseni, ja julistan siksi arvonnan. Arvotaan vähintään yksi palkinto, mikä se sitten lieneekään (en ole päättänyt). Jos pidät yllätyksistä ja haluat osallistua arvontaan, jätä kommentti + jokin yhteystieto, ja kerro, mitä mieltä olet blogistani- kuvista, jutuista ynnä muusta. Halutessasi voit myös ilmaista lempivärisi tai epälempivärisi. Aikaa on sadanteen postaukseen saakka, ja neuleiden salaisuusasteesta päätellen siihen menee vielä jokunen hetki.

Elämä on.

Mistähän aloittaisi?

Olen neulonut, sillä tietokoneesta ei ole ollut mihinkään. Visto (anteeksi, siis Vista) päätti olla käynnistymättä sunnuntaiaamuna. Kaikenlaista yritettiin, mutta mikään ei auttanut. Menetys kirvelee, paljon tiedostoja on hukkapiilossa.

Opikseen voisi ottaa. Esimerkiksi tehdä jatkossa varmuuskopiot ajallaan.

No, se siitä.

Olen saanut aikaiseksi kuopuksen metsäretkille istuinalusen, 65 g, 8 mm puikoilla. Äitini antiikkilangoista neuloin. Lanka oli varmasti jotakin villasekoitetta, aika nihkeää neulottavaa. Isänmaallisen sinivalkoinen väritys, teinhän sen MM-kisoja katsoessani.

Olen myös saanut merinoaarteen neulottua loppuun. Pikkuisen enemmänkin olisin lankaa tarvinnut, mutta ihan hyvä näinkin. Puikot olivat 3,5 mm ja lankaa meni 106 g. Ihan itselle.

Tämän lisäksi olen neulonut Jotain Isoveljestä 7 mm puikoilla (300 g) ja Jotain Muuta Sublime Merino Angorasta (67 g) 3 mm puikoilla.

Suunnitteilla on lisää neuleita, joiden on aika tulla kaapista vasta myöhemmin. Pysykää kanavalla, kaikkien näiden yllämainittujen aika tulee myöhemmin (vaihtojuttuja).

Jokimaisemia

Lisää maisemia meiltäpäin. Yritän kävellä kuopuksen kanssa eskarimatkoja. Tänään kävimme kuopuksen kanssa Wanhoilla markkinoilla kävellen. Jos olen rehellinen (ja minähän olen!), olisin mieluusti ottanut auton, mutta autolla oli tänään muuta tekemistä. Joten me kävelimme keskustan halki ilman mitään kiirettä markkinoille ja takaisin. Söimme markkinamakkarat ja omat voileipäeväämme Joen rannassa, kävimme leikkipuistossa paluumatkalla ja jaksoimme kävellä kotiin. Elämys tämäkin, kiireetön päivä.

Syyskesän aamuna

Eskarimatkan varrelta

Virtaa pinnan alla

Cityporot

Sateen mahdollisuus

Syksyn merkkejä

Keltaisen merinoaarteen muodonmuutos on loppusuoralla. Paljon kaikkea muutakin on suunnitteilla: Talvi-iltavaihtoon Jotain ja Syyslomavaihtoon Jotain Muuta. Ystävällekin lupasin neuloa juttuja. Näistä enemmän sitten joskus toiste.

Spiraalipipo ja hassu tiskirätti

Esikoinen toivoi mustaa pipoa, jossa olisi oranssi spiraali ja nimikirjain. Mietin monenlaista ratkaisua spiraalin tekemiseksi (esimerkiksi samaa tapaa kuin miten teen ohutraitaisia sukkia) ja päädyin lopulta I-cordiin, jonka neuloisin suoraan kiinni pipoon.

Ostin lankakaupan alesta mustaa Lerici Fein-lankaa sekä sen parhaan että ainoan kerän ja kutaisin pipon puistokeikoilla. I-cordin neulominen ja samalla kiinnittäminen ei ollutkaan ihan niin komea ratkaisu kuin olisin tahtonut. Ensi kerralla täytyy kokeilla sitten jotain muuta. Miten pyöröneuleeseen tehdään intarsiaa? Luulen tietäväni, mutta pitäisi varmaan kokeilla. Nimikirjaimen olenkin unohtanut tehdä, mutta sen tekee äkkiä virkkaamalla.


Malli: oma, 100 s, 2 o, 2 n- joustinta, sileää oikeaa ja sädekavennus latvassa. I-cordissa 4 s.

Lanka ja menekki: Lerici Fein + I-cordissa Mandarin Petit (keltainen + oranssi yhdessä), yht. 49 g

Puikot: 3 mm ja 3,5 mm

Koko: aikuisen

Kenelle: esikoiselle

Muuta: Lerici on kivaa ja kevyttä, mutta vähän tahmeaa neuloa, ainakin puistossa, jossa on +25 astetta varjossa. I-cordin kiinnittelin neuloessani fiilispohjalta spiraaliksi, se vetää pipoa vähän kasaan. Koriste näyttää eksoottiselta käärmeeltä, mutta esikoinen ei antanut tehdä sille kieltä ja silmiä (mikä tosikko!).

Colorado-räteistä jääneet lankanöttöset alkoivat tahtoa vielä joksikin.


Malli: Tribble (modasin vähän ja taisin aloittaa 22 s:lla)

Lanka ja menekki: Zettl Colorado 19 g

Puikot: 4,0 mm bambusukkapuikot

Koko: halkaisija 11 cm

Kenelle: keittiöön

Muuta: Hauska ja nopea puistoneule. Ehdin eilen tehdä kaistaleen samalla, kun pojat pelasivat sählyä (ja riitelivät) pienpelikentällä. Kotiin jäi ompeluhommien lisäksi vielä pyörylän kokoon kuristaminen. Sanoinko jo, että tämä on hauska? Coloradoa on vielä kymmenkunta grammaa jäljellä...

---

Huomenna alkaa eskari ja koulu! Olemme tänään tutustuneet kuopuksen eskariin ja pidimme siitä kovasti. Tänään myös tapaamme esikoisen uuden opettajan. Vaikka ilma on hiukan viileämpää kuin vielä viikonloppuna, se on vastaavasti myös kosteampaa, ja sisällä on ihan yhtä hikistä kuin helteelläkin. Ukkosta on ollut ainakin kolme kertaa kuluneen vuorokauden aikana.

Keltaista

Kesäsää on suosinut. Lämpöä ja aurinkoa on riittänyt. En muistakaan tällaisia kesäilmoja olleen muutamaan vuoteen.

Kuopuksen näkemys lammesta

Puro kukkii

Kuunliljoja kumartamatta

Minulla on keltainen merinoaarre. Sain sen keväällä Shirleyltä Kanadasta. Olen miettinyt siitä lähtien, mitä siitä tekisin. Lopulta keksinkin sopivan ohjeen. Rohkenin siis ottaa tämän käsinkehrätyn vyyhdin esille ja kerin sen jakkaranjalkojen avulla käsipelillä isoksi keräksi ja aloin neuloa. En saa sellaista kuvaa aikaan, joka toistaisi värit sellaisina kuin ne ovat, mutta lanka on kaksisäikeistä, sekoitus hentoa keltaista ja vihreää, mukana hiukkasen punaista.

Keltainen lanka-aarre...

106 g.

Lähellä ja auringossa

Ison pojan pipo olisi päättelyä vaille valmis, mutta hyväksytän sen ensin hänellä ennen kuin päättelen langanpäät piiloon. Piposta lisää myöhemmin, jos se kelpaa käyttöön. Havaittavissa on kasvanutta tarkkuutta sen suhteen, mitä voi laittaa päälle ja mitä ei voi.

Kirjavia puuvillaisia

Colorado-pussista (300 g) on jäljellä enää noin kymmenesosa. Sain aikaan 5 tiskirättiä ja yhden pipon.

Tiskirätit tasapainolaudalla

Mallit: vasemmalla Circle cloth kahdesti (51 s), oikealla Round dishcloth (ohjeen mukaisena) ja alimpana Tricolour dishcloth (51 s)

Lanka ja menekki: sinivihreä Zettl Colorado yhteensä 168 g (yksittäisen rätin paino välillä 36-46 g)

Puikot: bambusukkapuikot 3,5 mm, paitsi 4,0 mm Round-malliin

Koko: sopivat tiskirätiksi

Kenelle: yksi ehkä omaan käyttöön, loput lahjuksiksi

Muuta: Trikoloriin tein Zimmermannin sewn bind off-päättelyn, koska se perinteinen päättelytapa levitti rätin reunaa ja näytti siinä muutenkin tyhmältä. Roundin päättelin 3 puikon päättelyllä (vaikka puikkoja olikin käytössä vain kaksi), joskin sauman paksuus lopputuotteessa häiritsee. Hauskin mallineule on Circle-räteissä- siksi niitä tapahtuikin kaksin kappalein. Tykkäsin kyllä Trikolorinkin mallineuleesta, mutta se vetää sivusuunnassa kasaan, ja aloittamiseen olisikin ollut parempi luoda esim. 59 s.

Yksityiskohtia mallineuleista. Yllä Circle, alla Tricolour

Nöyränä vain kuvaamista varten

Kuopus halusi hellepipon ja halusi sen tehtävän tiskirättilangastani. Mikäs siinä. Pieni kokeilu kylläkin osoitti, että ehkä nyt on liian lämmintä jopa puuvillapipolle. Ensi viikkokaan ei näytä tuovan viilennystä elämään.

Malli: Aatos-pipo (Ulla 02/09) (100 s)

Lanka ja menekki: sinivihreä Zettl Colorado, 65 g

Puikot: 3,0 mm ja 3,5 mm

Koko: 6-vuotias

Kenelle: kuopukselle

Muuta: Käyttämäni lanka on vähän paksumpaa kuin ohjeen lanka. En muuttanut silmukkamääriä ja tuli sopiva. Pikkuisen olisi pipossa saanut olla enemmän mittaa ennen kavennuksien alkua, niin menisi taitettuna kunnolla korvien päälle. Palmikot eivät näy piposta mihinkään, mutta pitivät neulojan hereillä. Ehkä kuopus käyttää tätä syksyllä eskarissa.

Nyt on Colorado kulutettu suunnilleen loppuun. Neulekokemus oli pölisevä ja nöyhtäävä, mutta halpa ja hyvä eivät aina sovi samaan lauseeseen.

---

Esikoisen tilauspipo on aloitettu ja myöhemmin selviää, toimiiko suunnitelmani spiraalin tekemiseen. Ohjeita etsiskelemällä en tällä kertaa löytänyt mitään käyttökelpoista tähän tarkoitukseen. Yritän mennä yli siitä, mistä aita näyttää matalimmalta.

Suojaa kesältä

On vaikeaa aloittaa itselleen neuletöitä. Langan valintaa on mietiskeltävä päiväkausia, samoin mallin. Nyt sain aikaiseksi tällaisen langan ja ohjeen liiton.

Lätäkkö pohjassa

Oikeastaan en edes tarvitsisi itselleni villasukkia vähään aikaan, mutta tämähän on harrastus eikä pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, että voisi neulontaan käyttämänsä ajan tehdä jotain hyödyllisempääkin.



Malli: Spring Thaw Socks (ravlink) lehdestä Knitter's Magazine 91, summer 2008: kärjestä aloitettu malli

Lanka ja menekki: China Red Shibui Sock 99 g

Puikot: 2,5 ML 2-in-1

Koko: n. 39-40

Kenelle: minulle

Muuta: Suunnittelija Cat Bordhi on sukkanero. Yksityiskohdat ovat mietittyjä ja kantapään käännös täydellisen kaunis. Sukat ovat toistensa peilikuvat. Lehden ohje oli siltä osin hieman puutteellinen, mutta päädyin peilikuvasukkiin tutkimalla kuvia. Langan värivaihteluiden lätäköityminen oli odotettavissa, mutta onneksi sitä tapahtui vain sukan kärjissä pohjapuolella, muuten sukka raidoittui hillitysti. Pidin mallin neulomisesta, joskin olisin ehkä itse tehnyt lyhyemmät varret. Kantapääkäännöksen valmisteluriveillä jouduin poikkeamaan ohjeesta lähinnä tekemisen järjestyksen suhteen. Yritin ohjeen tubular bind off-päättelyä, mutta koska en ymmärtänyt sen logiikkaa lainkaan, tein sen sijaan Elizabeth Zimmermannin sewn bind off-päättelyn, joka sopi sukkaan mielestäni hyvin. Lankaa jäi jäljelle yhteensä kolmisen metriä! Catin uusi kirja "Personal Footprints for Insouciant Sock Knitters" ilmestynee syksyllä.

Malli istuu jalkaan erinomaisesti,
mutta tyhjänä sukka näyttää vähän hölmöltä.

Esikoinen on tilannut mittatilauspipon, joten pitänee miettiä, miten toteuttaisi hänen toiveensa mustaoranssista spiraalipiposta mahdollisimman vähällä vaivalla.

Hyvää viikonloppua!

Pesunkestävää

Jalopioni

Usein blogeissa esitellään vain vastavalmistuneita töitä eikä niihin sen jälkeen enää palata. Nytpä poiketaan asetelmasta ja palataan lähimenneisyyteen (ja lopuksi aika kauaskin menneisyyteen).

Kolmosten perehdytysjakso keittiötöihin on ohitse. Olen pessyt rätit froteepyyheliinojen seassa pitkällä 60 asteen kirjopesuohjelmalla ilman huuhteluainetta ja kuivannut ne kuivausrummussa. Lievää nyppyyntymistä on muutaman pesukerran jälkeen näkyvillä, mutta mitäpä tuosta.

Pestyt ja puhtaat. Mukana myös uusi rätti!
Punainen on pyykkikorissa.

Kirjava tiskirätti:

Malli: Chinese Waves

Lanka ja menekki: sini-vihreä Zettl Colorado, 35 g

Puikot: 4 mm bambu-sukkapuikot (päissä stoppareina kumilenkit)

Koko: n. 21* 19 cm pesun jälkeen

Kenelle: keittiöön

Muuta: Lanka neuloutui kivasti kirjavaksi, ilman isoja värilätäköitä. Langan vyöte neuvoi pesemään tuotoksen 30 asteessa, mutta eihän se ole mikään tiskirätin pesulämpötila! Laitoin rätin kokeeksi pyyheliinapyykin sekaan 60 asteen ohjelmaan ja kuivasin rummussa samojen pyyhkeiden kanssa. Rätissä on pyörityksen jälkeen hieman nöyhtää pinnassa, mutta ei sen pahemmin kuin Parisista neulotuissa räteissäkään. Lanka ei ehkä ole mitään laadukasta puuvillaa (no, kaikkea ei voi saada sillä hinnalla), sillä siitä lähti neuloessa nöyhtää, joka kertyi mustiin housuihini. Onneksi teippi on keksitty. Coloradosta on tekeillä muutakin pientä.


Joitakin plussia ja miinuksia neulotuista tiskiräteistä:

+ imukykyisiä (kannattaa pestä rätit ennen ensimmäistä käyttökertaa, toim. huom.)
+ ilo silmälle (vrt. esim. sienimäisiin tai leikattaviin keittiöliinoihin)
+ töhnä lähtee helposti
+ Kiinalaiset aallot-rätti pitää muotonsa parhaiten ja vaikka kolmikon paksuin onkin, kuivaa yllättäen nopeimmin, ehkä reikien ansiosta

- yleisesti ottaen kuivuvat hitaasti
- vaihdettava puhtaaseen keskimäärin päivittäin
- Yhdenkerroksen-rätti on käytössä vähän veltto

---

Mistä moinen into rätteihin sikiää? Olen neulonut etusormeeni reiän. Sukat joutuivat siksi jäähylle. En enää halunnut tökätä kipeään kohtaan yhtään kertaa terävällä 2,5 mm pyöröpuikon päällä. Sukissa on jo varsivaihe menossa, ja kunhan haava menee umpeen, jatkan siitä, mihin muutama päivä sitten jäin.

Allaolevat virkatut pitsiliinaset olen tehnyt ehkä vuonna 1990. Löysin ne käsityökorin pohjalta kellastuneina myttyinä. Pesu teki ihmeitä, ja pingottaminenkin varmaan olisi ollut hyvästä. Olen kuitenkin tyytyväinen, että löysin nämä!

Kesäkukkasia

Odotan jo, että koulu ja eskari alkavat. Kokopäivä-äiteily ei ole minun hommaani, eikä tämä ollut minulle mikään uusi uutinen. Ensi viikoksi isommalla pojalla on alkuviikoksi ohjelmaa ja elokuun alussa hänellä on kiekkoleiri. Uuteen kouluun pitäisi järjestää tutustumiskäynti, jotta hän edes osaisi mennä oikeaan luokkaan ensimmäisenä koulupäivänään. Pitäisi myös tutustua päiväkotiin ennen kuin kuopus aloittaa eskarin. Hän kaipaa ilmiselvästi ikäistään seuraa, ja kun totta puhutaan, niin minäkin! (Voitte vapaasti valita, miten tulkitsette viimeisen: luultavasti kaikki vaihtoehdot ovat yhtä totta ja oikein.)

Juhannusruusu juhannuksen jälkeen mummolassa

Olen saanut kehujakin joistakin kuvistani. Lämpimät kiitokset niistä! Ehkä se on ollut enemmän maisemien kuin kuvaajan ansiota. Lammen rantaan emme ole nyt ehtineet kameran kanssa. Sorsanpoikasista osa alkaa olla aikuisen kokoisia ja näköisiä, ja eilen päättelimme lasten kanssa lintujen käytöksestä, mikä niistä on emo. Tukkasotkan poikaset ovat mainioita sukeltajia.

Käsitöistä sukat ovat alkaneet hahmottua (varpaista aloitetut sukat ovat terän puolivälissä menossa). Villalangan neulominen ei ole mahdottomasti huvittanut, ja huomaan jatkuvasti vilkuilevani virkattuja ohjeita. Yritän hillitä itseni.

Jalopioni puistossa

Hienompi verkkokassi

Kalalangan jälkeen Novita Virkkauslanka tuntui käsiin hyvin pehmeältä, ja verkkokassi sai viikonloppuna kaverin. Melkein jo pääsin vaaleanvihreästä virkkauslangasta eroon, mutta vielä sitä jäi pari nyttöstä jämälankapussukkaan.

Ulkoilmavirkkausta. Vertailevaa tutkimusta pohjan koosta,
kun koukku on 0,5 mm pienempää kokoa.

Malli: Super self-pouching string bag

Lanka ja menekki: vaaleanvihreä Novita Virkkauslanka kaksinkertaisena, 98 g

Koukku: 3,5 mm

Koko: sopiva ostoksille

Kenelle: kaupassakävijälle (siis... minulle!)

Muuta: Parantelin mallia sen verran, että sain verkon "oikean" puolen kassin ulkopuolelle ja samalla kassin tuplapohjan avonaisen reunan kassin sisään. Jälleen 60 s kahvoihin, se riittää ihan hyvin. Langan kiilto tekee kassista vähän fiinimmän. Tässä kassissa on joustoa selvästi enemmän kuin kalalankakassissa. Tein pari ylimääräistä verkkokerrosta ylälaitaan, sillä kassi tuntui kovin pieneltä ennen ostoksilla tehtyä testiä.


Seuraavaksi sitten taas jotakin muuta, verkkokassiosasto lopettaa tähän.

Kesävesiä

Jokimaisemia heinäkuulta. Mukana on taas lintujakin.

Poutapäivä The Joella

Alkava ukkonen The Joella

Tukkasotkat perhepotretissa

Lokki on palannut vahtipaikalleen

Kuopuksen jokinäkemys

Sainpas päätettyä langan sukkiini. Sukat ovat ihan aloittamista vaille valmiit! Ellen pidä varaani, saatan vielä keksiä jotain muuta, joka kiilaa sukkien eteen.

Uusi Ulla on ilmestynyt. Ihania malleja ja hyviä artikkeleita.

Hyvää viikonloppua!

Verkko-ostoskassi

Jalkapallo sai tyylikkään ja kestävän kantovälineen, jota ei parane jättää puistoon. Kassi oli jalkapallon kuskaamistarkoitukseen hiukkasen liian työläs tehdä, mutta tykkään ideasta.

Mahtuuko se jalkapallo tänne varmasti? Miten?

Simsalabim! Kas näin!

Malli: Super Self Pouching String Bag

Lanka ja menekki: Finla 6-säikeinen kalalanka kaksinkertaisena 122 g

Koukku: 4 mm

Koko: ostoskassihko

Kenelle: jalkapallolle tai ostoksille

Muuta: Kassin saa taitettua itsensä sisään, sillä pohjapyörylöitä virkataan kaksi. En pidä kiinteistä silmukoista, ja tässä kassissa niitä piti virkata melko monta kassin yläreunaan ja kahvoihin. Ohjeesta poiketen kahvoissa on vain 60 s, sillä tiesin niiden venyvän, kun kassin lastaa täyteen. Kalalankaa olisi voinut käyttää myös yksinkertaisena. Kassi ei pelkää likaantumista, sillä sen voi pestä huoletta koneessa. Kalalanka on kovaa virkata, ja kaksinkertaisena se kävi ranteisiin. Ajattelin jo aloittaa tekemään toista kassia, mutta odottakoon se nyt hetken, niin kädet saavat levätä. Muutama juttu tämän kassin tekemisestä jäi hampaankoloon (huonoa omaa suunnittelua), ja haluaisinkin tehdä vielä toisen, vähän fiinimmän version.

Verkko-ostoskassi lastattuna mökkiruoalla

Kalalankakartio on kätevä juttu, kun sitä käyttää yksinkertaisena, mutta sen keriminen pienemmälle kerälle oli ikävää ja kerän käyttäminen vielä ikävämpää. Sain taas aikaan lankatakkuja, joiden selvittelyyn en uhrannut aikaa, vaan nakkasin lankaa jopa roskiin.

Se Oikea Sukkalanka on vielä löytymättä.

Spiraalisukat

Kuopuksen uudet sukat valmistuivat jo muutama päivä sitten. Aloitin nämä mummolassa äitini Nalle-jämäkeristä. Yritin tehdä näitä yhtaikaa samalla pyöröllä neuloen kolmesta kerästä sekä sisältä että päältä, mutta en voi suositella. Lopulta langat olivat niin takussa, että sakset olivat ainoa oikea ratkaisu. Neuloin loput sukka kerrallaan.



Malli: Grumperinalta tai Stashbusting spiral socks 56 s

Lanka ja menekki: Novita Nalle sinisiä ja vihreitä 67 g

Puikot: 2,5 mm ML sukka kerrallaan

Koko: n. 32-35

Kenelle: kuopukselle (vähän liian suuret vielä)

Muuta: Tykkään näistä ohuista raidoista ja tekotavasta valtavasti, mutta suosikkimenetelmääni magiclooppausta kaksi sukkaa yhdellä pyöröllä ei näihin voi käyttää. Sukissa on pelkkiä jämälankoja, vahvistamaton hollantilainen kantapää, nauhakavennus kärjessä ja kyökkipistot neulomalla tehty päättely.


Kuvat eivät ole häävejä. Parveke oli jotenkin pimeä, ja olemme suunnitelleet päiväksi muuta puuhaa. Seuraavalla kerralla ehkä esittelyssä ratkaisu karkailevan jalkapallon kurissapitoon.