Suojaa kesältä

On vaikeaa aloittaa itselleen neuletöitä. Langan valintaa on mietiskeltävä päiväkausia, samoin mallin. Nyt sain aikaiseksi tällaisen langan ja ohjeen liiton.

Lätäkkö pohjassa

Oikeastaan en edes tarvitsisi itselleni villasukkia vähään aikaan, mutta tämähän on harrastus eikä pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, että voisi neulontaan käyttämänsä ajan tehdä jotain hyödyllisempääkin.



Malli: Spring Thaw Socks (ravlink) lehdestä Knitter's Magazine 91, summer 2008: kärjestä aloitettu malli

Lanka ja menekki: China Red Shibui Sock 99 g

Puikot: 2,5 ML 2-in-1

Koko: n. 39-40

Kenelle: minulle

Muuta: Suunnittelija Cat Bordhi on sukkanero. Yksityiskohdat ovat mietittyjä ja kantapään käännös täydellisen kaunis. Sukat ovat toistensa peilikuvat. Lehden ohje oli siltä osin hieman puutteellinen, mutta päädyin peilikuvasukkiin tutkimalla kuvia. Langan värivaihteluiden lätäköityminen oli odotettavissa, mutta onneksi sitä tapahtui vain sukan kärjissä pohjapuolella, muuten sukka raidoittui hillitysti. Pidin mallin neulomisesta, joskin olisin ehkä itse tehnyt lyhyemmät varret. Kantapääkäännöksen valmisteluriveillä jouduin poikkeamaan ohjeesta lähinnä tekemisen järjestyksen suhteen. Yritin ohjeen tubular bind off-päättelyä, mutta koska en ymmärtänyt sen logiikkaa lainkaan, tein sen sijaan Elizabeth Zimmermannin sewn bind off-päättelyn, joka sopi sukkaan mielestäni hyvin. Lankaa jäi jäljelle yhteensä kolmisen metriä! Catin uusi kirja "Personal Footprints for Insouciant Sock Knitters" ilmestynee syksyllä.

Malli istuu jalkaan erinomaisesti,
mutta tyhjänä sukka näyttää vähän hölmöltä.

Esikoinen on tilannut mittatilauspipon, joten pitänee miettiä, miten toteuttaisi hänen toiveensa mustaoranssista spiraalipiposta mahdollisimman vähällä vaivalla.

Hyvää viikonloppua!

Pesunkestävää

Jalopioni

Usein blogeissa esitellään vain vastavalmistuneita töitä eikä niihin sen jälkeen enää palata. Nytpä poiketaan asetelmasta ja palataan lähimenneisyyteen (ja lopuksi aika kauaskin menneisyyteen).

Kolmosten perehdytysjakso keittiötöihin on ohitse. Olen pessyt rätit froteepyyheliinojen seassa pitkällä 60 asteen kirjopesuohjelmalla ilman huuhteluainetta ja kuivannut ne kuivausrummussa. Lievää nyppyyntymistä on muutaman pesukerran jälkeen näkyvillä, mutta mitäpä tuosta.

Pestyt ja puhtaat. Mukana myös uusi rätti!
Punainen on pyykkikorissa.

Kirjava tiskirätti:

Malli: Chinese Waves

Lanka ja menekki: sini-vihreä Zettl Colorado, 35 g

Puikot: 4 mm bambu-sukkapuikot (päissä stoppareina kumilenkit)

Koko: n. 21* 19 cm pesun jälkeen

Kenelle: keittiöön

Muuta: Lanka neuloutui kivasti kirjavaksi, ilman isoja värilätäköitä. Langan vyöte neuvoi pesemään tuotoksen 30 asteessa, mutta eihän se ole mikään tiskirätin pesulämpötila! Laitoin rätin kokeeksi pyyheliinapyykin sekaan 60 asteen ohjelmaan ja kuivasin rummussa samojen pyyhkeiden kanssa. Rätissä on pyörityksen jälkeen hieman nöyhtää pinnassa, mutta ei sen pahemmin kuin Parisista neulotuissa räteissäkään. Lanka ei ehkä ole mitään laadukasta puuvillaa (no, kaikkea ei voi saada sillä hinnalla), sillä siitä lähti neuloessa nöyhtää, joka kertyi mustiin housuihini. Onneksi teippi on keksitty. Coloradosta on tekeillä muutakin pientä.


Joitakin plussia ja miinuksia neulotuista tiskiräteistä:

+ imukykyisiä (kannattaa pestä rätit ennen ensimmäistä käyttökertaa, toim. huom.)
+ ilo silmälle (vrt. esim. sienimäisiin tai leikattaviin keittiöliinoihin)
+ töhnä lähtee helposti
+ Kiinalaiset aallot-rätti pitää muotonsa parhaiten ja vaikka kolmikon paksuin onkin, kuivaa yllättäen nopeimmin, ehkä reikien ansiosta

- yleisesti ottaen kuivuvat hitaasti
- vaihdettava puhtaaseen keskimäärin päivittäin
- Yhdenkerroksen-rätti on käytössä vähän veltto

---

Mistä moinen into rätteihin sikiää? Olen neulonut etusormeeni reiän. Sukat joutuivat siksi jäähylle. En enää halunnut tökätä kipeään kohtaan yhtään kertaa terävällä 2,5 mm pyöröpuikon päällä. Sukissa on jo varsivaihe menossa, ja kunhan haava menee umpeen, jatkan siitä, mihin muutama päivä sitten jäin.

Allaolevat virkatut pitsiliinaset olen tehnyt ehkä vuonna 1990. Löysin ne käsityökorin pohjalta kellastuneina myttyinä. Pesu teki ihmeitä, ja pingottaminenkin varmaan olisi ollut hyvästä. Olen kuitenkin tyytyväinen, että löysin nämä!

Kesäkukkasia

Odotan jo, että koulu ja eskari alkavat. Kokopäivä-äiteily ei ole minun hommaani, eikä tämä ollut minulle mikään uusi uutinen. Ensi viikoksi isommalla pojalla on alkuviikoksi ohjelmaa ja elokuun alussa hänellä on kiekkoleiri. Uuteen kouluun pitäisi järjestää tutustumiskäynti, jotta hän edes osaisi mennä oikeaan luokkaan ensimmäisenä koulupäivänään. Pitäisi myös tutustua päiväkotiin ennen kuin kuopus aloittaa eskarin. Hän kaipaa ilmiselvästi ikäistään seuraa, ja kun totta puhutaan, niin minäkin! (Voitte vapaasti valita, miten tulkitsette viimeisen: luultavasti kaikki vaihtoehdot ovat yhtä totta ja oikein.)

Juhannusruusu juhannuksen jälkeen mummolassa

Olen saanut kehujakin joistakin kuvistani. Lämpimät kiitokset niistä! Ehkä se on ollut enemmän maisemien kuin kuvaajan ansiota. Lammen rantaan emme ole nyt ehtineet kameran kanssa. Sorsanpoikasista osa alkaa olla aikuisen kokoisia ja näköisiä, ja eilen päättelimme lasten kanssa lintujen käytöksestä, mikä niistä on emo. Tukkasotkan poikaset ovat mainioita sukeltajia.

Käsitöistä sukat ovat alkaneet hahmottua (varpaista aloitetut sukat ovat terän puolivälissä menossa). Villalangan neulominen ei ole mahdottomasti huvittanut, ja huomaan jatkuvasti vilkuilevani virkattuja ohjeita. Yritän hillitä itseni.

Jalopioni puistossa

Hienompi verkkokassi

Kalalangan jälkeen Novita Virkkauslanka tuntui käsiin hyvin pehmeältä, ja verkkokassi sai viikonloppuna kaverin. Melkein jo pääsin vaaleanvihreästä virkkauslangasta eroon, mutta vielä sitä jäi pari nyttöstä jämälankapussukkaan.

Ulkoilmavirkkausta. Vertailevaa tutkimusta pohjan koosta,
kun koukku on 0,5 mm pienempää kokoa.

Malli: Super self-pouching string bag

Lanka ja menekki: vaaleanvihreä Novita Virkkauslanka kaksinkertaisena, 98 g

Koukku: 3,5 mm

Koko: sopiva ostoksille

Kenelle: kaupassakävijälle (siis... minulle!)

Muuta: Parantelin mallia sen verran, että sain verkon "oikean" puolen kassin ulkopuolelle ja samalla kassin tuplapohjan avonaisen reunan kassin sisään. Jälleen 60 s kahvoihin, se riittää ihan hyvin. Langan kiilto tekee kassista vähän fiinimmän. Tässä kassissa on joustoa selvästi enemmän kuin kalalankakassissa. Tein pari ylimääräistä verkkokerrosta ylälaitaan, sillä kassi tuntui kovin pieneltä ennen ostoksilla tehtyä testiä.


Seuraavaksi sitten taas jotakin muuta, verkkokassiosasto lopettaa tähän.

Kesävesiä

Jokimaisemia heinäkuulta. Mukana on taas lintujakin.

Poutapäivä The Joella

Alkava ukkonen The Joella

Tukkasotkat perhepotretissa

Lokki on palannut vahtipaikalleen

Kuopuksen jokinäkemys

Sainpas päätettyä langan sukkiini. Sukat ovat ihan aloittamista vaille valmiit! Ellen pidä varaani, saatan vielä keksiä jotain muuta, joka kiilaa sukkien eteen.

Uusi Ulla on ilmestynyt. Ihania malleja ja hyviä artikkeleita.

Hyvää viikonloppua!

Verkko-ostoskassi

Jalkapallo sai tyylikkään ja kestävän kantovälineen, jota ei parane jättää puistoon. Kassi oli jalkapallon kuskaamistarkoitukseen hiukkasen liian työläs tehdä, mutta tykkään ideasta.

Mahtuuko se jalkapallo tänne varmasti? Miten?

Simsalabim! Kas näin!

Malli: Super Self Pouching String Bag

Lanka ja menekki: Finla 6-säikeinen kalalanka kaksinkertaisena 122 g

Koukku: 4 mm

Koko: ostoskassihko

Kenelle: jalkapallolle tai ostoksille

Muuta: Kassin saa taitettua itsensä sisään, sillä pohjapyörylöitä virkataan kaksi. En pidä kiinteistä silmukoista, ja tässä kassissa niitä piti virkata melko monta kassin yläreunaan ja kahvoihin. Ohjeesta poiketen kahvoissa on vain 60 s, sillä tiesin niiden venyvän, kun kassin lastaa täyteen. Kalalankaa olisi voinut käyttää myös yksinkertaisena. Kassi ei pelkää likaantumista, sillä sen voi pestä huoletta koneessa. Kalalanka on kovaa virkata, ja kaksinkertaisena se kävi ranteisiin. Ajattelin jo aloittaa tekemään toista kassia, mutta odottakoon se nyt hetken, niin kädet saavat levätä. Muutama juttu tämän kassin tekemisestä jäi hampaankoloon (huonoa omaa suunnittelua), ja haluaisinkin tehdä vielä toisen, vähän fiinimmän version.

Verkko-ostoskassi lastattuna mökkiruoalla

Kalalankakartio on kätevä juttu, kun sitä käyttää yksinkertaisena, mutta sen keriminen pienemmälle kerälle oli ikävää ja kerän käyttäminen vielä ikävämpää. Sain taas aikaan lankatakkuja, joiden selvittelyyn en uhrannut aikaa, vaan nakkasin lankaa jopa roskiin.

Se Oikea Sukkalanka on vielä löytymättä.

Spiraalisukat

Kuopuksen uudet sukat valmistuivat jo muutama päivä sitten. Aloitin nämä mummolassa äitini Nalle-jämäkeristä. Yritin tehdä näitä yhtaikaa samalla pyöröllä neuloen kolmesta kerästä sekä sisältä että päältä, mutta en voi suositella. Lopulta langat olivat niin takussa, että sakset olivat ainoa oikea ratkaisu. Neuloin loput sukka kerrallaan.



Malli: Grumperinalta tai Stashbusting spiral socks 56 s

Lanka ja menekki: Novita Nalle sinisiä ja vihreitä 67 g

Puikot: 2,5 mm ML sukka kerrallaan

Koko: n. 32-35

Kenelle: kuopukselle (vähän liian suuret vielä)

Muuta: Tykkään näistä ohuista raidoista ja tekotavasta valtavasti, mutta suosikkimenetelmääni magiclooppausta kaksi sukkaa yhdellä pyöröllä ei näihin voi käyttää. Sukissa on pelkkiä jämälankoja, vahvistamaton hollantilainen kantapää, nauhakavennus kärjessä ja kyökkipistot neulomalla tehty päättely.


Kuvat eivät ole häävejä. Parveke oli jotenkin pimeä, ja olemme suunnitelleet päiväksi muuta puuhaa. Seuraavalla kerralla ehkä esittelyssä ratkaisu karkailevan jalkapallon kurissapitoon.

Parisin uusi työpaikka

Projektipussissa pyöri sininen kerä. Etsin myös kerän vaaleanpunaisen ja punaisen lajitoverin esille, hain pari kiinnostavan näköistä ohjetta netistä ja sain alle vuorokaudessa aikaan kolmoset. En olisi malttanut mennä illalla nukkumaankaan kahden neulomuksen jälkeen, mutta järki onneksi voitti puolen yön maissa. Aamulla loin viimeisestä kerästä silmukoita jo ennen aamukahvia.

Jäin tiskirättikoukkuun.

Näin jo mielessäni, kuinka neulon kaikki omistamani merseroimattomat puuvillat tiskiräteiksi, jokaisen eri mallineuleella. Puuvillalangoistani saattaisi toki saada aikaan myös esimerkiksi lastenneuleita... Mutta ensin laitan kolmoset keittiövuoroon, ennen kuin innostun räteistä yhtään tämän enempää.

"Oon tiskirätti, tiedän sen, mutta ylpeä sellainen"

Kolmosten strategiset tiedot:

Mallit:

Sininen One row handspun scarf 46 s,
punainen Chinese waves 45 s ja
vaaleanpunainen Mary Webb: 300 Knitting Stitches-kirjasta Mock cables 45 s.

Sinisessä ja vaaleanpunaisessa rätissä on ainaoikein-reunat.

Lanka ja menekki: Drops Paris (100% puuvillaa)

Sininen 42 g,
punainen 47 g ja
vaaleanpunainen 43 g

Puikot: 4 mm bambusukkapuikot + nallepäät

Koko: noin 24 * 22 cm

Kenelle: kotiin keittiövuoroon

Muuta: Pehmeitä! Kivoja! Nopeita! Lisää! Vaaleanpunainen on kiva. Epäsuunnittelin sen itse, ts. laskin mallineuleseen sopivan silmukkamäärän ja annoin palaa, mutta sinisen mallineule on monikäyttöinen ja mielenkiintoinen, sillä rätti on samannäköinen molemmin puolin. Punainen on rei'itetty mallineuleen ansiosta. Kiinalaisia aaltoja voisi käyttää myös sisustusneuleisiin.

Kuopuksen sukatkin valmistuivat eilen. Saan tänään isomman pojan kotiin mummolasta, ja hänen mukanaan pitäisi myös tulla kartio kalalankaa. Minulla olisi itsellänikin sitä jossain (olen virkannut takavuosina kalalangasta kaikenlaisia juttuja), mutta vaatehuoneen pahvilaatikoiden penkominen oli sen verran työlästä puuhaa, että tilasin hänen mukanaan kartion, jonka mummolassa näin tyrkyllä. Ajattelin nimittäin virkata verkkokassin jalkapallolle, jota tällä hetkellä kuljetamme puistoon muovikassissa.

Harkinnassa on myös valitsemalleni sukkamallille sopiva lanka. Tälle on annettava aikaa, sillä sukat tulevat minulle.

Kadonneeseen maailmaan

Kotona käydessäni tongin myös kirjahyllyäni, ja löysin pari jo unohtamaani kirja-aarretta. Punainen Värikuvakasvio on taattua tavaraa 50-luvulta. Piirretyt kuvat ovat selkeitä ja havainnollisia. Kotona, mutta ei minun hyllyssäni, on myös lintukirja piirrettyine kuvineen 60-luvulta. Jostain syystä piirretyt lintukirjatkin ovat lajintunnistukseen parempia kuin valokuvalliset lintukirjat. Syytän omaa valokuvin kuvitettua lintukirjaani erehdyttyäni tukkasotkan ja lapasotkan välillä.


Mutta tämä Matti Poutvaaran Suomi Finland-kirja on aivan mielettömän upea, varsinainen aarre! Julkaisuvuosi on 1953, kustantajana WSOY. Kuvien laadulla ei tämä kirja pääse enää ylpeilemään, mutta viis siitä. Kirja on täynnä mustavalkokuvia, joista voi katsoa kadonneeseen aikaan. Kaupunkikuva missä tahansa oli kuvien ottohetkellä kokonaan erilainen kuin nyt. Tekstit ovat paitsi suomeksi, myös ruotsiksi, englanniksi, saksaksi ja ranskaksi. Maisemissa korostuvat vesistöt koskineen. Minun synnyinkotikunnastani oli esiteltynä vain koski, jota ei enää ole.

Pari aukeamaa kirjasta, ylh. Rovaniemen kauppala
ja...

satunnaisotannalla Tampere.

Sain vastikään paljon äidin puolen suvun skannattuja vanhoja valokuvia tietokoneelle. Tässä on niistä yksi. Äitini mummu on soutamassa rantaan v. 1916. Kaikki muut kuvat olivat poseerattuja ja toistivat samaa kaavaa, mutta tämä oli virkistävällä tavalla toisenlainen. Tämän kuvan ottaja kylläkin keräsi kansanperinnettä.

Hyvää yötä!

Kesämarjoja ja vähän retrolankojakin käsissä

Neulaisin itsellenikin sormikkaat, kun lopulta sain langan valittua. Kuvassa sormet näyttävät töpöiltä, mutta ne ovat ihan sopivat. Kun itselleen tekee, mallikäsi on aina lähellä.

Värien pitäisi olla kauttaaltaan tummemmat

Malli: oma, 56 s, kiilapeukalo

Lanka ja menekki: Colinette Jitterbug Summer Berries, 76 g

Puikot: 2,5 mm ML kämmeniin asti, sormissa samankokoiset sukkapuikot

Koko: naisen L

Kenelle: minulle

Muuta: Sormikkaat kulkivat tekovaiheessa puistokeikoilla mukana eikä näissä ole mitään kommervenkkejä. Pojat potkivat palloa ja minä etsin istumapaikan ja neuloin. Ja mikäs Jitterbugia on neuloessa. Teen näemmä kaavamaisesti sormikkaiden varren suuhun muutaman kerroksen ainaoikein. Joku palmikkokuvio olisi ehkä sopinut näihin sormikkaisiin, mutta puisto-olosuhteet valitsivat sileän oikean neulepinnan. Ja minä sitten tykkään, miltä Jitterbug näyttää sileänä oikeana neulepintana! Eikä väreissäkään ole valittamista- luonnossa nämä eivät ole aivan näin vaaleat, vaan syvän lilan väriset.

Saan peukaloni taipumaan ihmeellisiin asentoihin.

Kotona käydessäni ratsasin myös äitini lankakorin. Hän piti isomman pojan sukissa ja lapasissa, kun tämä oli pieni. Nyt hän ei enää neulo. Korista löytyi Nallen jämiä (tulossa retroraitasukat kuopukselle) ja nämä langat allaolevassa kuvassa.

Ja mitähän näille tekisi...?

Haaleankylmät lilat kerät ja valkea kerä ovat puuvillaa (Pirtaa?) ja jäivät yhdestä koneella neulotusta puserosta, jota taisin joskus käyttää. Pinkkiäkin puserossa oli, mutta se ilmeisesti kului jo puseroa tehdessä loppuun. Äitini kulki vuosikaudet kutomassa kangaspuilla kansalaisopistossa, ja keskellä on lenkkimohairia suoraan 70-luvulta tummansinisenä, tummanruskeana, ärtsyn fuksiana ja todella kirkkaan punaisena. Nämä ovat jääneet shaaleista yli. Oikeassa reunassa on Suomen lipun väriset kerät tunnistamatonta paksua villalankaa. Voisin kokeilla Tychusta juniorille noista sitten joskus.

Minkä kokoiset puikot tuolle lenkkimohairille valitsisi? Jos vaikka kutaisisin joskus ainaoikein-huivin ja veisin takaisin äidille.

Tulossa joskus myöhemmin vanhan kirjan esittelyn lisäksi: Paris joutui kyökkipiiaksi!

Tapaaminen

Kuten jo mainostin, tapasin viikko sitten Kajaanissa Simonen, käsillätekijän Alankomaista. Ihmeellisen tutustumisemme netissä kerroinkin jo aikaisemmin. Viime perjantaina ajelin katsomaan entistä kotikaupunkia. Tapaamisemme oli sovittu klo 12 ja ehdin vaihtaa kuulumisia pojan entisen luokkakaverin vanhempienkin kanssa. Otin Simonen kyytiin ja ajoimme keskustaan lanka-apajille. Shoppailun jälkeen oli aika juoda kahvit ja jutella lisää. Selvisi, että Simone tekee käsillään vaikka mitä: hän kehrää, neuloo, tekee silmukkamerkkejä ja ompelee. Sain häneltä ihanan tuliaisenkin.

Ihanuuksia Alankomaista

Simonen ompelema projektipussukka, jonka pohjakangas vaikuttaisi perinteiseen tyyliin kuvioidulta, käsinvärjättyä sukkalankaa, jossa on 80% merinovillaa ja 20% pellavaa, sekä hänen itsensä tekemiä silmukkamerkkejä. Keksit, paketissa lukee Roomboter Stroopwafeln, ovat hollantilaista herkkua ja niitä kannattaa hiukan lämmittää ennen nauttimista kahvin kanssa. Ne ovat rapeita ja hyvin makeita. Sisällä on ehkä kinuskikastiketta, nam!


Omaa lahjaani Simonelle en sen kummemmin kuvannut, paitsi sen neulatyynyn. Laitoin lisäksi Teeteen ja Wetterhoffin villasilkkilankaa ja Pandan karpalo-suklaarasian lahjapussiin.

Simone, I thank you warmly for a nice Friday!

Lintuja, kukkia ja rantahiekkaa

Kiitos eilisistä kommenteista! Itsekin jätin kommentteja blogeihin. Tässä on muutamia valokuvia parilta viime viikolta.

Perheneuvottelu

Tämä ylläoleva lintu onkin tukkasotka, ei lapasotka (tukka on aika pieni ja nokan yläpuolinen valkoinen alue hämäsivät). Luin lopulta useampaa lintukirjaa ennen kuin oikea laji selvisi. Poikasia on näkynyt enää vain kolme.

Sorsan suurperhe, 10 poikasta

Asteri... x?

Pian on jalopionin aika

Mummon kukkapenkin asukas ilta-auringossa

Kivikkoa Kiannalla

Pohjoistuulella

Vanhaa tekniikkaa

Maamerkki

Taiteilija työssään

Toivottavasti tänään tulisi aurinko esiin, että voisin kuvata lisää. Sormikkaatkin ovat valmiit! Jatkoa seuraa lähiaikoina.

Väriteemavaihto, vielä kerran

Ravelryn suomalaisneulojien Väriteemavaihto on päättynyt, ja jälleen kerran oli oikein mukava vaihto. Salainen kohteeni oli Katiija, joka toivoi paketin itsetehdyksi osuudeksi sormikkaita, ja sellaiset hän sai. Pakettieni teemaväriksi valitsin ruskean. Tavoitteenani oli myös tehdä juttuja omasta lankavarastosta, siitä tämä lankavalinta.


Malli: Sormikkaat omasta päästä, 56 s

Lanka ja menekki: ruskea-luonnonvärinen Lana Grossa Meilenweit Fantasy Color 46 g

Puikot: 2,5 mm ML 2-in-1 kämmenosaan saakka, sitten 2,5 mm sukkapuikot

Kenelle: Katiijalle

Muuta: Toivottavasti tuli sopivat eikä liian pienet... Näitä oli kiva tehdä, ja raitasukkalangan kanssa saa hiukan haastetta, jos sairastaa symmetriatautia.


Malli: One row handspun scarf

Lanka ja menekki: Beige Regia Softy + LanaGrossa Meilenweit Fantasy yht. 133 g

Puikot: 5 mm bambusukkapuikot

Kenelle: Katiijalle

Koko: tein ohjeen mukaisella silmukkamäärällä niin kauan, kunnes sukkalanka loppui. Ehkä hieman vajaa 2 m?

Muuta: Softyllä oli karvanlähtöaika, ja siksi pesin huivin koneessa ennen pakettiin laittamista. Pörröisyys kylläkin kärsi siitä. En ollut ihan tyytyväinen huiviin, mutta laitoin sen kuitenkin pakettiin. Se on ikäänkuin samaa sarjaa sormikkaiden kanssa.

Muuta pakettiin kätkettyä olivat langat: Noro Silk Garden Sock ruskea-turkoosina, Trekking Hand Artin punainen-ruskea Feuerland ja Fortissiman kelta-punakirjava sukkalanka. Omasta kesästäni kerroin pienen Muumimamma-pyyheliinan verran, sillä se on punainen ja kuivaa veden uimarista (tosin tämän kokoiselle uimarille on oltava isompi pyyhe, mutta kuitenkin). Kännykkäkoruun törmäsin Kajaanissa Kianta-lasitaideliikkeen ikkunassa, ja kävin tilaamassa sopivasta helmestä korun. Tekijä tekee helmetkin itse, joten toista samanlaista tuskin on. Kianta on minulle rakas järvi ja uisin mieluiten juuri siellä. Laitoin pakettiin vielä sormikaspuikot, joita en itse pystynyt käyttämään: ne tökkivät isoon kouraani neuloessa. Lisäksi piilotin pakettiin vielä vähän korttiaskartelujuttuja, jotka kävelivät kotona sopivasti vastaan.

---

Yleiskuva kohtalaisen kokoisesta kukkapenkistä

Etten itse unohtaisi postaussuunnitelmiani: lisää lintukuvia lammelta, kukkakuvia sieltä ja täältä, yhdet neulotut sormikkaat (päättelyä vaille valmista), yhdet retroväriset sukat (vaiheessa), juttua hollantilaisneulojan tapaamisesta ja mahdollisesti myös kuvia Kiannan rannalta. Retrolankaakin. Ehkä. Ai niin, ja maisemakuvakirja vuodelta -53.

Tänään on kommenttikeskiviikko, muistakaahan kommentoida blogeja lueskellessanne!

Poikasia vesillä

Kun menee alaovesta ulos, kannattaa olla kamera mukana. Villi luonto on vieressä, vaikka asutaankin melkein keskustassa.

Juhannuksena lammella kuvattu sorsapoikue kesäkuun viimeisenä. Ruokaa on sorsille riittänyt. Esikoisen ottama kuva muuten.

Uusi perhe lammella. Lintukirjasta katsoin, tämä taitaa olla lapasotka, jonka pitäisi pesiä merenrannikolla, Käsivarressa ja Päälaella. Kahdeksan poikasta, ja sain ne kaikki samaan kuvaan.

Kukkakuvia myöhemmin...

Hyvää loppuviikkoa!