Kesämarjoja ja vähän retrolankojakin käsissä

Neulaisin itsellenikin sormikkaat, kun lopulta sain langan valittua. Kuvassa sormet näyttävät töpöiltä, mutta ne ovat ihan sopivat. Kun itselleen tekee, mallikäsi on aina lähellä.

Värien pitäisi olla kauttaaltaan tummemmat

Malli: oma, 56 s, kiilapeukalo

Lanka ja menekki: Colinette Jitterbug Summer Berries, 76 g

Puikot: 2,5 mm ML kämmeniin asti, sormissa samankokoiset sukkapuikot

Koko: naisen L

Kenelle: minulle

Muuta: Sormikkaat kulkivat tekovaiheessa puistokeikoilla mukana eikä näissä ole mitään kommervenkkejä. Pojat potkivat palloa ja minä etsin istumapaikan ja neuloin. Ja mikäs Jitterbugia on neuloessa. Teen näemmä kaavamaisesti sormikkaiden varren suuhun muutaman kerroksen ainaoikein. Joku palmikkokuvio olisi ehkä sopinut näihin sormikkaisiin, mutta puisto-olosuhteet valitsivat sileän oikean neulepinnan. Ja minä sitten tykkään, miltä Jitterbug näyttää sileänä oikeana neulepintana! Eikä väreissäkään ole valittamista- luonnossa nämä eivät ole aivan näin vaaleat, vaan syvän lilan väriset.

Saan peukaloni taipumaan ihmeellisiin asentoihin.

Kotona käydessäni ratsasin myös äitini lankakorin. Hän piti isomman pojan sukissa ja lapasissa, kun tämä oli pieni. Nyt hän ei enää neulo. Korista löytyi Nallen jämiä (tulossa retroraitasukat kuopukselle) ja nämä langat allaolevassa kuvassa.

Ja mitähän näille tekisi...?

Haaleankylmät lilat kerät ja valkea kerä ovat puuvillaa (Pirtaa?) ja jäivät yhdestä koneella neulotusta puserosta, jota taisin joskus käyttää. Pinkkiäkin puserossa oli, mutta se ilmeisesti kului jo puseroa tehdessä loppuun. Äitini kulki vuosikaudet kutomassa kangaspuilla kansalaisopistossa, ja keskellä on lenkkimohairia suoraan 70-luvulta tummansinisenä, tummanruskeana, ärtsyn fuksiana ja todella kirkkaan punaisena. Nämä ovat jääneet shaaleista yli. Oikeassa reunassa on Suomen lipun väriset kerät tunnistamatonta paksua villalankaa. Voisin kokeilla Tychusta juniorille noista sitten joskus.

Minkä kokoiset puikot tuolle lenkkimohairille valitsisi? Jos vaikka kutaisisin joskus ainaoikein-huivin ja veisin takaisin äidille.

Tulossa joskus myöhemmin vanhan kirjan esittelyn lisäksi: Paris joutui kyökkipiiaksi!