Kadonneeseen maailmaan

Kotona käydessäni tongin myös kirjahyllyäni, ja löysin pari jo unohtamaani kirja-aarretta. Punainen Värikuvakasvio on taattua tavaraa 50-luvulta. Piirretyt kuvat ovat selkeitä ja havainnollisia. Kotona, mutta ei minun hyllyssäni, on myös lintukirja piirrettyine kuvineen 60-luvulta. Jostain syystä piirretyt lintukirjatkin ovat lajintunnistukseen parempia kuin valokuvalliset lintukirjat. Syytän omaa valokuvin kuvitettua lintukirjaani erehdyttyäni tukkasotkan ja lapasotkan välillä.


Mutta tämä Matti Poutvaaran Suomi Finland-kirja on aivan mielettömän upea, varsinainen aarre! Julkaisuvuosi on 1953, kustantajana WSOY. Kuvien laadulla ei tämä kirja pääse enää ylpeilemään, mutta viis siitä. Kirja on täynnä mustavalkokuvia, joista voi katsoa kadonneeseen aikaan. Kaupunkikuva missä tahansa oli kuvien ottohetkellä kokonaan erilainen kuin nyt. Tekstit ovat paitsi suomeksi, myös ruotsiksi, englanniksi, saksaksi ja ranskaksi. Maisemissa korostuvat vesistöt koskineen. Minun synnyinkotikunnastani oli esiteltynä vain koski, jota ei enää ole.

Pari aukeamaa kirjasta, ylh. Rovaniemen kauppala
ja...

satunnaisotannalla Tampere.

Sain vastikään paljon äidin puolen suvun skannattuja vanhoja valokuvia tietokoneelle. Tässä on niistä yksi. Äitini mummu on soutamassa rantaan v. 1916. Kaikki muut kuvat olivat poseerattuja ja toistivat samaa kaavaa, mutta tämä oli virkistävällä tavalla toisenlainen. Tämän kuvan ottaja kylläkin keräsi kansanperinnettä.

Hyvää yötä!

Kesämarjoja ja vähän retrolankojakin käsissä

Neulaisin itsellenikin sormikkaat, kun lopulta sain langan valittua. Kuvassa sormet näyttävät töpöiltä, mutta ne ovat ihan sopivat. Kun itselleen tekee, mallikäsi on aina lähellä.

Värien pitäisi olla kauttaaltaan tummemmat

Malli: oma, 56 s, kiilapeukalo

Lanka ja menekki: Colinette Jitterbug Summer Berries, 76 g

Puikot: 2,5 mm ML kämmeniin asti, sormissa samankokoiset sukkapuikot

Koko: naisen L

Kenelle: minulle

Muuta: Sormikkaat kulkivat tekovaiheessa puistokeikoilla mukana eikä näissä ole mitään kommervenkkejä. Pojat potkivat palloa ja minä etsin istumapaikan ja neuloin. Ja mikäs Jitterbugia on neuloessa. Teen näemmä kaavamaisesti sormikkaiden varren suuhun muutaman kerroksen ainaoikein. Joku palmikkokuvio olisi ehkä sopinut näihin sormikkaisiin, mutta puisto-olosuhteet valitsivat sileän oikean neulepinnan. Ja minä sitten tykkään, miltä Jitterbug näyttää sileänä oikeana neulepintana! Eikä väreissäkään ole valittamista- luonnossa nämä eivät ole aivan näin vaaleat, vaan syvän lilan väriset.

Saan peukaloni taipumaan ihmeellisiin asentoihin.

Kotona käydessäni ratsasin myös äitini lankakorin. Hän piti isomman pojan sukissa ja lapasissa, kun tämä oli pieni. Nyt hän ei enää neulo. Korista löytyi Nallen jämiä (tulossa retroraitasukat kuopukselle) ja nämä langat allaolevassa kuvassa.

Ja mitähän näille tekisi...?

Haaleankylmät lilat kerät ja valkea kerä ovat puuvillaa (Pirtaa?) ja jäivät yhdestä koneella neulotusta puserosta, jota taisin joskus käyttää. Pinkkiäkin puserossa oli, mutta se ilmeisesti kului jo puseroa tehdessä loppuun. Äitini kulki vuosikaudet kutomassa kangaspuilla kansalaisopistossa, ja keskellä on lenkkimohairia suoraan 70-luvulta tummansinisenä, tummanruskeana, ärtsyn fuksiana ja todella kirkkaan punaisena. Nämä ovat jääneet shaaleista yli. Oikeassa reunassa on Suomen lipun väriset kerät tunnistamatonta paksua villalankaa. Voisin kokeilla Tychusta juniorille noista sitten joskus.

Minkä kokoiset puikot tuolle lenkkimohairille valitsisi? Jos vaikka kutaisisin joskus ainaoikein-huivin ja veisin takaisin äidille.

Tulossa joskus myöhemmin vanhan kirjan esittelyn lisäksi: Paris joutui kyökkipiiaksi!

Tapaaminen

Kuten jo mainostin, tapasin viikko sitten Kajaanissa Simonen, käsillätekijän Alankomaista. Ihmeellisen tutustumisemme netissä kerroinkin jo aikaisemmin. Viime perjantaina ajelin katsomaan entistä kotikaupunkia. Tapaamisemme oli sovittu klo 12 ja ehdin vaihtaa kuulumisia pojan entisen luokkakaverin vanhempienkin kanssa. Otin Simonen kyytiin ja ajoimme keskustaan lanka-apajille. Shoppailun jälkeen oli aika juoda kahvit ja jutella lisää. Selvisi, että Simone tekee käsillään vaikka mitä: hän kehrää, neuloo, tekee silmukkamerkkejä ja ompelee. Sain häneltä ihanan tuliaisenkin.

Ihanuuksia Alankomaista

Simonen ompelema projektipussukka, jonka pohjakangas vaikuttaisi perinteiseen tyyliin kuvioidulta, käsinvärjättyä sukkalankaa, jossa on 80% merinovillaa ja 20% pellavaa, sekä hänen itsensä tekemiä silmukkamerkkejä. Keksit, paketissa lukee Roomboter Stroopwafeln, ovat hollantilaista herkkua ja niitä kannattaa hiukan lämmittää ennen nauttimista kahvin kanssa. Ne ovat rapeita ja hyvin makeita. Sisällä on ehkä kinuskikastiketta, nam!


Omaa lahjaani Simonelle en sen kummemmin kuvannut, paitsi sen neulatyynyn. Laitoin lisäksi Teeteen ja Wetterhoffin villasilkkilankaa ja Pandan karpalo-suklaarasian lahjapussiin.

Simone, I thank you warmly for a nice Friday!

Lintuja, kukkia ja rantahiekkaa

Kiitos eilisistä kommenteista! Itsekin jätin kommentteja blogeihin. Tässä on muutamia valokuvia parilta viime viikolta.

Perheneuvottelu

Tämä ylläoleva lintu onkin tukkasotka, ei lapasotka (tukka on aika pieni ja nokan yläpuolinen valkoinen alue hämäsivät). Luin lopulta useampaa lintukirjaa ennen kuin oikea laji selvisi. Poikasia on näkynyt enää vain kolme.

Sorsan suurperhe, 10 poikasta

Asteri... x?

Pian on jalopionin aika

Mummon kukkapenkin asukas ilta-auringossa

Kivikkoa Kiannalla

Pohjoistuulella

Vanhaa tekniikkaa

Maamerkki

Taiteilija työssään

Toivottavasti tänään tulisi aurinko esiin, että voisin kuvata lisää. Sormikkaatkin ovat valmiit! Jatkoa seuraa lähiaikoina.

Väriteemavaihto, vielä kerran

Ravelryn suomalaisneulojien Väriteemavaihto on päättynyt, ja jälleen kerran oli oikein mukava vaihto. Salainen kohteeni oli Katiija, joka toivoi paketin itsetehdyksi osuudeksi sormikkaita, ja sellaiset hän sai. Pakettieni teemaväriksi valitsin ruskean. Tavoitteenani oli myös tehdä juttuja omasta lankavarastosta, siitä tämä lankavalinta.


Malli: Sormikkaat omasta päästä, 56 s

Lanka ja menekki: ruskea-luonnonvärinen Lana Grossa Meilenweit Fantasy Color 46 g

Puikot: 2,5 mm ML 2-in-1 kämmenosaan saakka, sitten 2,5 mm sukkapuikot

Kenelle: Katiijalle

Muuta: Toivottavasti tuli sopivat eikä liian pienet... Näitä oli kiva tehdä, ja raitasukkalangan kanssa saa hiukan haastetta, jos sairastaa symmetriatautia.


Malli: One row handspun scarf

Lanka ja menekki: Beige Regia Softy + LanaGrossa Meilenweit Fantasy yht. 133 g

Puikot: 5 mm bambusukkapuikot

Kenelle: Katiijalle

Koko: tein ohjeen mukaisella silmukkamäärällä niin kauan, kunnes sukkalanka loppui. Ehkä hieman vajaa 2 m?

Muuta: Softyllä oli karvanlähtöaika, ja siksi pesin huivin koneessa ennen pakettiin laittamista. Pörröisyys kylläkin kärsi siitä. En ollut ihan tyytyväinen huiviin, mutta laitoin sen kuitenkin pakettiin. Se on ikäänkuin samaa sarjaa sormikkaiden kanssa.

Muuta pakettiin kätkettyä olivat langat: Noro Silk Garden Sock ruskea-turkoosina, Trekking Hand Artin punainen-ruskea Feuerland ja Fortissiman kelta-punakirjava sukkalanka. Omasta kesästäni kerroin pienen Muumimamma-pyyheliinan verran, sillä se on punainen ja kuivaa veden uimarista (tosin tämän kokoiselle uimarille on oltava isompi pyyhe, mutta kuitenkin). Kännykkäkoruun törmäsin Kajaanissa Kianta-lasitaideliikkeen ikkunassa, ja kävin tilaamassa sopivasta helmestä korun. Tekijä tekee helmetkin itse, joten toista samanlaista tuskin on. Kianta on minulle rakas järvi ja uisin mieluiten juuri siellä. Laitoin pakettiin vielä sormikaspuikot, joita en itse pystynyt käyttämään: ne tökkivät isoon kouraani neuloessa. Lisäksi piilotin pakettiin vielä vähän korttiaskartelujuttuja, jotka kävelivät kotona sopivasti vastaan.

---

Yleiskuva kohtalaisen kokoisesta kukkapenkistä

Etten itse unohtaisi postaussuunnitelmiani: lisää lintukuvia lammelta, kukkakuvia sieltä ja täältä, yhdet neulotut sormikkaat (päättelyä vaille valmista), yhdet retroväriset sukat (vaiheessa), juttua hollantilaisneulojan tapaamisesta ja mahdollisesti myös kuvia Kiannan rannalta. Retrolankaakin. Ehkä. Ai niin, ja maisemakuvakirja vuodelta -53.

Tänään on kommenttikeskiviikko, muistakaahan kommentoida blogeja lueskellessanne!

Poikasia vesillä

Kun menee alaovesta ulos, kannattaa olla kamera mukana. Villi luonto on vieressä, vaikka asutaankin melkein keskustassa.

Juhannuksena lammella kuvattu sorsapoikue kesäkuun viimeisenä. Ruokaa on sorsille riittänyt. Esikoisen ottama kuva muuten.

Uusi perhe lammella. Lintukirjasta katsoin, tämä taitaa olla lapasotka, jonka pitäisi pesiä merenrannikolla, Käsivarressa ja Päälaella. Kahdeksan poikasta, ja sain ne kaikki samaan kuvaan.

Kukkakuvia myöhemmin...

Hyvää loppuviikkoa!

Sukkien neuloja uusilla poluilla

Vinkkasin kanssaneulojaa hankkimaan Cat Bordhin "New Pathways for Sock Knitters, book 1":n neulebläähinsä parantamiseksi, ja palkkioksi tästä sain lahjakortin TitiTyyn puotiin. Lämpimät kiitokset Marjutille, lahjakortti ja vähän ylimääräistäkin taisi tulla käytettyä. Tilasin ylläripaketin sukkalankoja ja yhden värjäämättömän vyyhdin kokeillakseni taas joskus värjäämistä. (Eihän kukaan jaksa enää muistaa, että ostin keväällä Maijaakin em. tarkoitusta varten enkä ole vielä niillekään tehnyt mitään?) Merinosukkalangan uittaminen Kool Aidissa tuntuu kyllä ns. "helmiä sioille"-menettelytavalta, mutta ehkä minulle tulee myöhemmin tilaisuus kokeilla Jotain Ihan Muuta jossain vähän kauempana. No, Koigut oranssikeltavaaleanpunaisena, Arwetat neitipinkkinä sekä farkkumainen Taikapallo saapuivat merinovyyhdin kanssa viime viikolla. (Lankalaatikkolaisille tiedoksi, että teknisesti ottaen näistä vain kallein 100 g on omia ostoksiani, joten en rikkonut sääntöjäni, olen kuitenkin aikaansaanut yhden hyshys-jutun ja hellehatun.)


Vastauksia kommenttilaatikon kysymyksiin: Väriteemavaihdossa saamani huivi on nimeltään Little leaf lace scarf, ja se löytyy ohjeena täältä. Alkukesästä monenlaiset huivit olivat tarpeellisia, myös Adamas, jonka sain vaihdossa Tomuisalta. Nyt ulkona on pärjännyt vähemmälläkin vaatetuksella. Oikeastaan voisi viiletä vähän, sisälläkin on tukala olla.

Kukka ja ötökkä

Kuinka kuusikulmiosta saadaan seitsenkulmio?

Tapaan perjantaina hollantilaisneulojan, joka löysi minut Ravelrystä. Hän otti n. vuosi sitten yhteyttä kertoakseen, että on käynyt entisessä kotikaupungissamme ja muutaman viestin jälkeen kysäisi, tunnenko sieltä erään perheen. Sukunimi on harvinainen ja poikani luokalla oli sen niminen lapsi, joten saatoin sanoa tuntevani. Meillä oli siis yhteisiä tuttuja! Nyt tämä neuloja on tulossa vierailemaan em. perheen luona ja aion tavata hänet Kajaanissa lankakauppailun merkeissä, sillä olemme muutenkin menossa mummolaan järjellisen ajomatkan päähän, ja pääsenpä Markkinakadulle syömään thai-ruokaa. Havahduin vasta viime viikolla siihen, että voisin viedä jotain pientä itsetehtyä hänelle. Minulla on myös vyyhdit Teetee Elegantia värjäykseen ja lilaa Wetterhoffin Silviaa annettavaksi hänelle.



Malli: Neulatyyny (Ohje on tanskaksi)

Lanka ja menekki: 7V Raita + jämäpätkiä yht. 33 g. Sitomiseen Isoveljeä.

Koukku: 3 mm

Koko: n. 7 cm laidasta toiseen

Kenelle: S:lle

Muuta: Koska olen kyvytön laskemaan kuuteen tarpeeksi ajoissa, ensimmäisestä kuusikulmiosta tulikin 7-kulmio. Toistin saman virheen toiseen kuusikulmioon, virkkasin ne yhteen ja täytin sekalaisilla langanpätkillä (Villasukkaa en silti käyttänyt siihen...). Virkkauskäsialani on melkoisen tiukka eivätkä ylimääräiset kiinteät silmukat haitanneet yhtään. Laput eivät kupruilleet. Syytän sooloilusta myös silmiäni: vaikka en tunnustakaan ikänäköä vielä osaksi elämääni, minun on vaikea laskea vieri viereen virkattuja kiinteitä silmukoita. Kiinteät silmukat eivät muutenkaan ole suosikkejani, enkä kovin paljon tätä suurempaa työtä alkaisi niistä tehdä. Ohjetta en paljon lueskellut, katsoin lähinnä mallia kuvista. Neulatyynyllä on 2 eri puolta, sininen ja punainen.


Tapasin Muoriskan eilen tivolissa. Kiitos kivasta parintuntisesta vielä tätäkin kautta!

Vaikka en ole täällä esitellytkään kaikkia lankaostoksiani, saattaisin vähän vilauttaa, mitä hankin Marjutin antamalla lahjakortilla. Mutta ensi kerralla sitten!

Väriteemavaihdossa saatua

Tässäkin avataan pakettia...

Ravelryssä suomalaisneulojien toinen salainen vaihto on kulkenut nimellä väriteemavaihto, eli paketti koottiin vastaanottajan jonkun lempivärin ympärille. Minä sain oman pakettikorttini eilen. Sen jälkeen pitikin selvittää, miten postiin ajetaan. Ajoin ensin tietysti ohi oikeasta risteyksestä- ajattelin, ettei se ainakaan tuo voi olla, koska siinähän on kyltit nelostielle... Mutta samasta paikasta pääsi postinkin pihaan. Täti ojensi kukallisen paketin, jännää! Lähettäjän kaupunki oli toinen kuin paketin lähetyspaikka?! Jatkoimme ruokaostoksille.

Kotona odotti ruoanlaitto, tiskaaminen (käsin) ja poikien ulkoilutus. Siihen ilma on ollut vähän turhan lämmin, ja leikkipuistossa oli taas eilen polttiaisia- pieniä, siivekkäitä, mustia ja vihaisia otuksia, joiden purema sattuu ja paikalle nousee punottava läiskä, jota kutisee monta päivää. Tavalliset mäkäräisetkin ovat kiltimpiä eikä puremajälki kutise yhtä kauan. Vasta sen jälkeen pääsin kurkkaamaan pakettiin, ja näitä ihanuuksia sieltä löytyi:

Teemana pinkki

Ensiksikin, ihana kaulahuivi Sivillasta. Todella kaunis ja ennen kaikkea kutittamaton huivi takin alle. Toivoinkin kaulahuivia, kiitos. Tämä on ihana, sopivan kokoinen ja kauniin värinen!


Langat ovat ihania myös. Ilun värjäämä kauniin pinkki Suomenlampaan karitsa- laama-silkkilanka. Väri on kaunis ja lanka tuntuu ihanalta. Toinen lanka on australialaista the Knitteryn sukkalankaa, jossa on merinoa, kashmiria ja vahvistuksena nylonia. Väri on kesän kukkien värejä toistava oranssinpinkinpunainen Moses Fire ja sekin kertoo paristani.


Karkitkin olivat pinkkejä tai punaisia kaikki. Tosin niitä ei enää ole... Paristani kertova osuus oli silmukkamerkit. Ne ovat tosi kauniita ja huolella tehtyjä:


Parilleni suuret kiitokset! Hän paljastui kirjeessä Tikrunmamiksi, jolla on kaksikin blogia. Toinen on helmiaiheinen. Nyt on enää jännitettävä, mitä minun lahjottavani tykkää paketistaan... josta osan hän sai jo toukokuussa ennen kuin muutimme.

Joskus toiste: mitä tapahtuu, ellei osaa laskea kuuteen?

Lapsen lierihattu

Se unohtui vain kuvata, sillä olin menossa tänään postiin (...) asioissa ja päätin viime hetkellä kaapata ystäväni 2-vuotiaalle tyttärelle virkkaamani hatunkin mukaan lähetettäväksi. Kirjoitin kirjeen, iskin lakin kirjeineen kuoreen ja liimasin kiinni. Vasta postista palattuani käsitin, että unohdin kuvata sen! No, elämä on.

Tähän tulee joskus kuva hatusta, tai sitten ei.

Speksejä, jotain ainakin...

Malli: Lapsen simpukkalierihattu (pdf)

Lanka ja menekki: Vaaleanvihreä Novita virkkauslanka 2-kertaisena, n. 60 g

Koukku: 2,5 mm

Koko: päänympärys 48 cm

Kenelle: ystäväni 2-vuotiaalle kuopukselle

Muuta: tein hatun kahteen kertaan, sillä ensimmäinen versio sopi jopa minun päähäni (58 cm). Lopputulos oli ihan nätti väriä myöten. Ajattelin lähettää sen nyt, ettei helle ehdi mennä kokonaan ohi tältä kesältä ilman asianmukaista hattua.

Hävettävän vähän olen saanut mitään käsitöitä aikaiseksi kesäkuussakaan. Päivät täyttyvät perhe-elämän ylläpitotöistä. Teen sormikkaita itselleni Jitterbugista. Ne etenevät vähitellen ja samanaikaisesti (ML).

Villi Pohjola

Kannatti käydä kävelyllä juhannusaattona. Lammella uiskenteli telkkäpoikue. Poikueessa oli 7 pikkutelkkää. Yksi poikasista tuli jäljempänä kovan piipityksen kanssa.


Sorsaperhekin oli rannalla uimassa ja ne nousivat nurmikolle syömään, varmaankin leivänmurujen toivossa. Ihan kesyjä tapauksia. Poikasia oli neljä, mutta yksi ei mahtunut rajaukseen.


Pakolliset juhannuskukat. Pihlaja.


Rannassa kasvaa vehkoja.


Alkaa tehdä mieli parempaa kameraa, sillä täällähän on kuvattavaakin. Kuvausvälineessäni on 2 megapikseliä ja hankintavuosi oli 2002. Antiikkia, antiikkia.

Jussia kaikille!

The Joki

Tämä kaupunki viehättää minua, sillä pidän virtaavasta vedestä, silloista ja vaaroista. Toistaiseksi aurinko on paistanut lähinnä yöaikaan ja sää on ollut kylmä. Pihlaja kukkii.

Olen tässä kuussa virkannut vain yhden vaivaisen lapsen lakin, jossa langanpäät vielä roikkuvat päättelemättä. Suunnitelma A on siis valmis, B:n toteutus on harkinnassa - kiitos takkivinkeistä!

Ravelry-väriteemavaihtopaketti alkaa valmistua. Olen ollut aikaansaamaton sen suhteen. Sisältö on ollut jo kauan mietittynä ja osa siitä on jo lähetettykin, mutta jospa ensi viikolla saisin loputkin postin kuljetettavaksi.

Hyvää Juhannusta!

Lisää kukkia

Pilvinen päivä

Eilenkin ulkoilutin itseäni, kuopusta ja kameraa, vaikka olikin pilvistä. Kävelyreitillä on paljon perennoja, joista suurin osa ei ole vielä kukassa. Odotan varsinkin pionien kukkimista, olen aina pitänyt niistä.

Kuolanpionin kukinta alkaa olla ohi

Perhosakileija

Tänään kävimme kävellen keskustassa katumarkkinoita katselemassa. Meno oli niin kuin muuallakin, erityisesti syötävää oli kaupan. Ostimme vain jäätelöt. Matka ei todellakaan ole pitkä keskustaan, aina ei ole pakko mennä autolla. Matkalla voi ihmetellä vaikkapa Alvar Aallon arkkitehtuuria.

---

Sain ennen muuttoa ystävältäni lähes kaksi kiloa lankaa: Novitan Cottonellaa ja Floricaa melkein kilon kumpaistakin ja Nallea 100 g kerissä. Muistaakseni lupasin tehdä jotain hänen hoikalle 2-vuotiaalle tyttärelleen. Neuletakkia olen pyöritellyt päässäni Cottonellasta, mutta mallin valinta tuottaa tyypillisesti tuskaa. Ehdotuksia? (Minulla on myös suunnitelma A, jota minulta ensisijaisesti pyydettiin, ja siihen jo löysinkin mallin, eli virkatushan on aloittamista vaille valmis! Enää täytyy löytää yhteys printteriin, printata ohje ja aloittaa...)

Toukokuussa pikkuneuleita syntyi, luultavasti muuttoahdistukseen, mutta nyt ei synny mitään. En osaa edes aloittaa, sillä säätäminen oikeaan kokoon on niin turhauttavaa. Katselin myös pari vuotta sitten tekemääni automerkkipuseroa, ja voi piip, miten käsialani oli epätasainen! Mustaa villasilkkineuletakkiani olen alkanut käyttää aktiivisemmin, vaikka siinä ei vieläkään ole nappeja. Se sopiikin hyvin tämän kesän säihin.

Lämpenemistä odotellessa: hyvää viikonloppua!

Maisemia

Lupasin maisemia tai kukkia. Saatte molempia eiliseltä kävelyretkeltä.

Leikkikentän aidan takana näyttää tältä

Kuopus kirmaamassa

Vettä matkalla Suomen suurimpaan jokeen, lokki vahdissa

Täällä asuu kaupunkilaistelkkiä

Veikkaisin pioniksi

Maakuntakukkasia

Olen hyvin tyytyväinen asuinympäristöömme. Pidän vedestä maiseman osana, enkä väsy koskaan katselemaan sitä. Eikä asunnossamme haise tupakalta, niin kuin edellisessä osoitteessa. "Huomaavaiset" alakerran parveketupakoijat olivat savustaa meidät hengiltä. Nukun paremmin, maisemat antavat hyvän syyn ulkoilla ja keskustaan on kävelymatka.

Laatikoita ja veitikoita

Hei, olen vielä hengissä!

Muutto sujui aika hyvässä hengessä. Päivä, jona autoa täytettiin, olikin tähänastisen kesän sekä paras että ainoa hellepäivä. Kuorman purku seuraavana päivänä sujui sutjakkaasti, ja mitään rikkimennyttä ei toistaiseksi ole löytynyt. Joitain pienempiä vastoinkäymisiä toki osui prosessiin, mm. avaimia aina väärässä paikassa ja sensellaista. Olemme olleet uuteen kotiimme tyytyväisiä ja ihmiset täällä ovat olleet voittopuolisesti kivoja. Esikoinen kävi jo tutustumassa uuteen kiekkoporukkaansa ihan jääharkoissa. Tällä hetkellä hän on mummolassa serkkujensa ilona ja kuopus viettää laatuaikaa (tai jotain) vanhempiensa ainokaisena.

En ole ehtinyt tekemään muuta kuin muuttoon liittyviä hommia (kirjat ovat vieläkin pahvilaatikoissa eivätkä hyllyssä) ja siinä sivussa vähän häpeämään lankavarastoni suuruutta. Yritin automatkoilla kyllä kahteen otteeseen aloittaa arvontavoitto- Silk Garden Liteistä huivia, mutta kun se ei oikein kulkenut, purin pois kaksi kertaa.

Tämä muutto onkin melkoinen elämänmuutos. Lapset joutuvat rakentamaan ystäväpiirinsä uusiksi, enkä minäkään täältä toistaiseksi tunne ketään. Kevein perustein tähän ei ryhdytty, mutta mieli on silti kevyt kaikenlaista ikävääkin sisältäneen vuoden jälkeen. Tästä on hyvä jatkaa.

Seuraavassa postauksessa poikkeuksellisesti ehkä maisemakuvia tarjolla. Tai kukkia. Tai jotain muuta. Nähdään!

On aika...

vaihtaa maisemaa. Alkaa olla kiire pakata loputkin tavarat. Jos tästäkin selvitään hengissä, palaan blogia kirjoittamaan, kunhan asuminen ja nettiyhteys on saatu järjestykseen.

Yritän ajatella positiivisesti tämän tuovan uusia mahdollisuuksia, mutta miksi ystävät eivät voi muuttaa mukana?

Palataan kesäkuussa kello kuusi asiaan.

Kaikki tai ei mitään?

Koolasin vuosi sitten Novita Woolia ja samanvahvuista kirppisvillalankaa, mutta niille löytyi vähänlaisesti käyttöä. Esikoisen KoolAidWool-unisukat kuluivat puhki nukkumisesta muutamassa viikossa. Olin ihan vähällä viedä nämäkin langat kirppikselle, mutta hetkellisen mielenhäiriön kohdatessa ne jäivätkin kotiin.


Malli: All Shawl

Lanka ja menekki: valkoinen Novita Wool ja luonnonvalkea sekä vaaleansininen Bellana, Kool Aid-värjätty, 176 g

Koukku: 7,0 mm bambu

Koko: keskilinja 72 cm

Kenelle: arpajaispalkinnoksi tiimille tai jotain- tarvitseeko tällaista kukaan?

Muuta: Tulihan tehtyä ikään kuin kahteen kertaan. Ensiksi väkersin seiskan koukulla kaksinkertaista lankaa, mutta tuli aika jäykkiä pidennettyjä pylväitä. Purin ja aloitin alusta yksinkertaisella langalla, ja ajattelin, etten koskaan saa näitä lankoja loppumaan. Tein verkko-osaa pari kerrosta ohjetta enemmän ja jouduin reunuksen kanssa soveltamaan, jotta homma olisi mennyt tasan. Kun liotin huivia hetken, siitä irtosi hiukan väriä veteen. Pingotinkin- se kannatti. Ohje on nerokas, kunhan ensin pääsin virkkausamerikanenglannin opinnoissani niin pitkälle, että opin vähän toisentapaisen aloituksen ja pidennetyt pylväät, joiden ulkonäöstä pidän hyvin paljon. Lankaa jäi jäljelle vielä patalappua varten.

Alemmassa kuvassa reunus näkyy paremmin. Violetti lanka loppui kesken, joten viimeinen kerros on virkattu punaisella.


Muutto lähestyy. Langat ovat jo paketoituina- muutaman kerän jätin esille, jos vaikka innostun aloittamaan jotakin muiden kiireiden keskellä.