Se en ollut minä!

Ajauduin aamulla kirppikselle asioidessani lähitienoolla. Kotiutin sieltä lankoja yli kilon hyvin halvalla. Tummanharmaata tai mustaa ja kiiltävää Katia Plumaa oli puoli kiloa avaamattomassa alkuperäismuovissaan ja sekalaisia vaaleanpunaisia ja ruskeita suhteellisen tuoreita Novitan kesälankoja melkein kilo. Eikä ole mitään hajua, mitä näistä tekisin. Tai milloin.

Lankavaraston kutistaminen ei kuulkaa onnistu tällä tavalla. Ja huomenna menen saattamaan itseni uudelleen kiusaukseen. Käyn Sotkamossa, jossa on hyvä lankaosasto vaatekaupan alakerrassa.

Kuinka sukkalanka kesytetään?

Ratkaisu kuvaongelmiin ei ole vielä valjennut kokonaisuudessaan, mutta se on jo selvää, että syyllinen on laajakaista. Lainakännykän tarjoaman yhteyden turvin kuvat siirtyivät, joten ongelmien jäljet johtavat paikalliselle sylttytehtaalle...

---

Olen tehnyt jämälangoista sukkia ennenkin, mutta varsinainen tajunnanräjäyttäjä oli oppia neulomaan raitasukkia spiraalina. Tällä tavoin jopa hirvittävinkin pätkärääkätty lanka saattaa alkaa käyttäytyä hillitysti, kun yhdistää langan lähes yksivärisiin samansävyisiin lankoihin. Näissä lahjaksi aiotuissa sukissa on käytetty kuusi eri jämälankakerää liki viimeistä senttiä myöten.


Malli: Muistuttaa kovasti Stashbuster spirals-sukkia (ravlink), mutta oikeastaan tekniikka on Grumperinalta ja toteutus omasta päästä. 56 s aloituksessa, sileä ranskalainen kantapää. Nauhakavennus kärjessä, silmukoitu kiinni.

Lanka ja menekki: kuusi eri jämäkerää Nalle Coloria, Maijaa ja Elisa Megasport Degradea, yht. 79 g

Puikot: 2,5 mm ML sukka kerrallaan

Koko: n. 38 toivottavasti

Kenelle: kuopuksen hoitajalle

Muuta: Rakastan kutoa näitä ohuita raitoja spiraalina, mutta valitettavasti magiclooppaus 2-in-1-tyylillä on mahdotonta, langat sotkeentuvat. Yritin kyllä varsien puoliväliin asti, mutta sitten meni hermot. Hirveinkin pätkärääkätty alkaa näyttää lähestulkoon hyvältä yhdistettynä saman väriperheen sävyihin- tai kunhan on jotain yksiväristä kaveriksi. Tällä tyylillä voi myös käyttää jämälangat viimeistä senttiä myöten. Toivottavasti saaja arvostaa värimaailmaa- sen olen päätellyt hänen vaatetuksestaan. Olisin halunnut pitää nämä itse, mutta teen itselleni joskus ihan omat raitasukkaset. Nämä ovat ihan tarkoituksella hippusen liian pienet minun suoräpylöihini. Ei tule kiusausta pitää sukkia itse.


Nämä sukat valmistuivat ennen kuin raidalliset kaverinsa.


Malli: perussukka omasta päästä, 56 s alussa, sileä ranskalainen kantapää ja nauhakavennus kärjessä, silmukoitu kiinni

Lanka ja menekki: Nalle Colori harmaa ja klovninyökkäys yht. 70 g

Puikot: 2,5 mm ML 2-in-1-tyyliin

Koko: sattui vähän liian pieni, n. 35-36 olettaisin

Kenelle: varastoidaan mahdollista myöhempää käyttöä varten, kuopuksen jalka kasvaa kuitenkin joskus näihin sopivaksi.

Muuta: Autoiluneule pääsiäiseltä. Piti tulla vähän isommat, mutta autosta löytyi mittanauhaksi vain jääraapan laita, eikä se oikein toiminut mittana, ja toisaalta kuvittelin, ettei lanka riitä loppuun saakka. Nyt tuo riemunkirjavanlevoton Nalle C. on kokonaan loppunut varastostani.

Muistaako kukaan enää mainintaa haisevasta huivista? Seuraavalla kerralla sitten. Tekeillä on myös sinisukat esikoisen opelle, ja mielessä itää myös kirjoneulesukat (!!!) eräisiin aikuisiin jalkoihin kiitokseksi parista viime vuodesta. Kesken on Noro-projektikin, jossa vaa'an patterointi ja tekeillä olevien kappaleiden punnitus antoi hiukan lisää uskoa siihen, että lanka saattaa vaikka riittääkin.

Ja käytiinhän sitä viikonloppuna vielä jääkiekkoreissussa. Pojat saivat Oulussa palautukset maan pinnalle Kärppien valkoiselta (6-0) ja mustalta (11-1) E98-joukkueelta. Ketään eivät jääneet tappiot harmittamaan, ja minäkin ehdin pikaisesti tapaamaan ystävääni kaupungilla. Olisikohan kiekkokausi nyt ohi lopullisesti?

Ei onnistu

Nettiyhteyden kanssa on ollut melkoisia ongelmia. Esitin jo palveluntarjoajalle, että yhteys toimii niin huonosti, ettemme me varmaankaan pysty edes heidän laskujaan maksamaan.

Nyt nyppii eniten, että kuvien lataaminen ei onnistu. Ei tänne eikä flickriin. Se kestää ruokottoman kauan eikä valmista tule sittenkään. Yhteys ilmeisesti jossain välissä menee aina poikki, tai koneen asetuksia on muutettu eikä minulle ole kerrottu.

Bloggaa tässä sitten mistään, kun kuvat eivät siirry. Mur.

Pääsiäisen jälkeen

Koeneulontaprojekti on ollut hetken telakalla, sillä tuli yhtäkkinen pakottava tarve väsätä jämälankasukkia. Olisi hirmuinen hinku tehdä lisää sukkia lahjatarkoituksiin, mutta toisaalta koeneulontahanke on kesken ja se on tehtävä loppuun. Pelkään, ettei lanka riitä, sillä kaikesta huolimatta en saa pyörönä tiheyttä kohdalleen- teen liian tiukkaa. Olen aloittanut jo kerran alusta, ja nähtävästi on taas purettava ja aloitettava kolmannen kerran. Ärrh. Vai vaihdanko vain kylmästi puikkokokoa noin vain kesken kaiken ja toivon parasta?

Kaikenlaista muutakin kuuluu. Tarvitsisin sukkakirjojani, mutta ne ovat edelleen Siellä Jossakin, johon ne ennen muuttoa pakkasin (ts. jossakin lukuisista kirjalaatikoistani, jotka ovat purkamatta). Muutamme kesällä uudelleen, joten nähtävästi tällä välin neulon sitten netin ilmaisohjeista, jos sukkaohjeita tarvitsen.

Harrastimme kotimaanmatkailua puolison kanssa lankalauantaina. Veimme lapset mummoloihin (juu, toinen toiseen ja toinen toiseen, eivätpähän ainakaan pystyneet tappelemaan keskenään) ja kävimme päiväseltään Lapin pääkaupunkia katsomassa. Yhtä pikavisiittiä vuodelta 1983 lukuunottamatta en ole koskaan käynyt niin pohjoisessa. Tykkäsin maisemista. Ranualta ostimme kassillisen karkkia paluumatkalla.

Ensi viikonloppuna vuorossa on jälleen jääkiekkoa, vaikka kauden piti jo olla ohi. Joukkue sai kutsun Ouluun pelaamaan Kärppien E2-joukkueita vastaan.

Taidan tästä lähteä kaupungille ja käydä pitkästä aikaa kirppiksellä muiden asioiden hoitamisen ohessa. Pitäisi varmaan myöskin varata kirppikseltä pöytä ja myydä pois pieneksi käyneitä lastenvaatteita ym. tarpeetonta, mutta käyn haistelemassa markkinoita ensin.

Seuraavassa osassa mahdollisesti tulossa: Haiseva huivi ja kuinka käytetään klovinoksennus-pätkärääkätty Nalle viimeistä metriä myöten loppuun ilman migreenikohtausta.

Kiekkokauden päättyessä

Nyt en kirjoita neulomisesta mitään (joo, en ole saanut mitään aikaiseksi, Norojutska on menossa vähän pidemmällä kuin viimeksi), vaan junnukiekosta. Olette vapaita siirtymään muualle, mikäli aihe herättää vilunväristyksiä (juu, jäähalleissa on aika kylmä).

Juniorijääkiekkoa harrastetaan usein seuroissa niin, että innokkaat pojat pelaavat ja osa isistä valmentaa. Niin meilläkin. Pitäisi muistaa, että kyse on lopultakin lapsen harrastuksesta, eikä aikuisen pätemisen paikasta. Pelaajat ovat lapsia siellä toisessakin vaihtoaitiossa.

Jääkiekko on fyysinen peli, vaikka vielä nämä pikkupojat eivät saa taklata (ensi vuonna saavat, mutta onkohan se pelkästään iloinen asia?). Jokainen touhussa mukana oleva vanhempi voi kysyä itseltään, miltä minusta tuntuu, jos minun lapseni jää jäähän makaamaan? Voi myös kysyä itseltään, haluanko minä olla sen pojan vanhempi, joka tahallaan tai vahingossa aiheuttaa vastustajan pelaajan loukkaantumisen? Jäällä on säännöt, joiden mukaan pelataan. Asiaa ei paljon auta, jos valmentajavanhempi selittelee lapsensa viattomaksi koko tilanteeseen, kääntää mustan valkoiseksi. Jos esimerkiksi poikittainen maila on säännöissä kielletty ja kaveri lentää kuin märkä pyyhe jäähän, vikaa on jossain muualla kuin siinä, että tyyppejä on opetettu sukeltamaan ja filmaamaan. Vikaa on siinä päässä, joka tekee sääntörikkomuksen. Piste.

Meillä vanhemmilla on vastuu lapsen käyttäytymisestä jäälläkin. Tunteiden pitäisi olla hallinnassa niin jäällä kuin valmentajilla vaihtoaitiossa.

Joo, oltiin turnauksessa viikonloppuna. Minun pojalleni ei käynyt kuinkaan, mutta pari tapausta katsomosta nähtynä veti hiljaiseksi loppuottelussa. Nämä ovat 11-vuotiaita, herran tähden. Niillä pitäisi olla jäällä kivaa eikä ketään pitäisi taluttaa pois kentältä.

Pojat tulivat turnauksessa toiseksi, mutta voisi vielä sitäkin kysyä, olisiko loppuottelu päättynyt toisin ilman yhtä täysin turhaa sääntöjenvastaista temppua, jonka seurauksena muu joukkue pelasi 5 minuuttia alivoimaa?

Salaisuus paljastui...

Tämä hölmö ei lue kaikkia sähköpostejaan ajallaan. Salainen Ravelry-ystäväni oli lähettänyt paljastusviestin jo aikoja sitten ns. "varasto-osoitteeseeni" (gmailissa on tilaa pitää vaikka ... liitetiedostovarastoa?). Muistin tänä aamuna lukea gmailini pitkästä aikaa. Siellä olivat ohjeet, jotka tulivat jo paperisina, pdf-muotoisina. Suuret kiitokset Sammalle paketista vielä kerran! Paketti oli nimensä veroisesti Hyvää ja Kaunista, ihana!

Perustin itselleni ikioman sukkaklubin ja tilasin Englannista sukkalankaa ja sukkakirjan.

Tärähtänyttä

Olen päässyt neulomaan Noro Kureyonista jotain suurempaa kuin pipoa. Tämä on kokeellista neulontaa ja tavoitteena on siisteys kaikin puolin.

Kuva on luonnonvaloisa ja tärähtänyt, värit todellisuudessa syvempiä kuin kuvassa

Malli: ?

Suunnittelija: ?

Lanka ja menekki: Noro Kureyon 201, n. 500 g (neulottuna lähes 200 g)

Puikot: Knit Picks metalliset vaihtopääpyöröt 4,0 mm & 80 cm kaapeli

Kenelle: teinille (160 cm)

Tiheys: 17 s * 28 krs (10 cm * 10 cm)

Muuta: Mallitilkku valehteli korvat heiluen ja jouduin aloittamaan työn kerran alusta saavuttaakseni ohjeessa halutun tiheyden. Kureyonia on kiva neuloa, mutta se ei jousta yhtään. Nurjaamiseen piti keksiä uusia temppuja, jotta tiheys pysyisi halutunlaisena- kiedon lankaa vasemman käden sormien lomitse ja lopulta pikkurillin ympäri. Jokaisessa aloittamassani kerässä on ollut tähän saakka yksi solmu, mutta värit ovat jatkuneet solmukohdassa suunnilleen järkevästi.

Muuta en ole tehnytkään (paitsi myynyt kahvia ja makkaraa jäähallilla, tehnyt kotitöitä ja murehtinut kaikenlaista). Kevätpäiväntasaushuivi odottaa edelleen pingottajaansa. No, ensi viikosta lähtien on enemmän aikaa tehdä juttuja ja suunnitella tulevaisuutta.

Huivinneulojat huom! Tällaiseen voi ilmoittautua.

Postia Kanadasta - Mail from Canada

Rav-ystäväni Shirleyn kanssa vaihdeltiin taas paketteja. Tämä tuli vanhaan osoitteeseen jo viikko sitten maanantaina, mutta vasta nyt tästä ehdin kertomaan. Paketissa oli vaikka mitä! Shelridge Farmin Soft Touch Ultra-lankaa 2 vyyhtiä melkein Kanadan lipun väreissä (seassa oli hippunen vaaleansinistä), iso vyyhti Shirleyn itsensä kehräämää fingering weight- merinoa hennon vaaleankeltavihertävänä - kuva ei todellakaan tee oikeutta kauniille värille! Paketista löytyi Patonsin Kroy Socks-sukkalankaa ja Prince Edwardin saaren MacAuslandin villalankaa, joka on värjätty juurilla (oikealla). Paketissa oli myös neulelehtiä (Interweave Felt ja KnitSimple), ja kirja, jota olen hinkunut jo jonkun aikaa: Knitting Socks with Handpainted Yarn. Kortin välissä oli kaunis virkattu lumihiutale. Pojalle oli sujautettu mukaan jääkiekkolehti. Ihana paketti, kiitos Shirleylle!


I swapped packages again with my Rav friend Shirley. On Monday last week Shirley's package arrived! The package was so lovely! Two skeins of Shelridge Farm Soft Touch Ultra in Canadian flag colors (with a hint of light blue), a big skein of Shirley's own handspun fingering weight merino yarn in light green-yellow shade. The pic won't do justice for the adorable yarn and its color. In the package there were also Parons Kroy sock yarn in my kind of colors and some MacAusland woollen yarn from PEI. This yarn has been dyed with beets (on the right). Shirley also sent some knitting mags, Interweave Felt and KnitSimple, and a book I have been wanting for a while: Knitting Socks with Handpainted Yarn. The crocheted snowflake was in the card. For the son there was an ice hockey magazine. A lovely package, thank you, Shirley! I sent some Evilla 8/2 art yarn, some Kainuunharmas fiber for spinning, mitten patterns and some Finnish treats to Shirley.

Shirleylle lähti Evillan lankavyyhti, Utunan Kainuunharmas-topseja kehrättäväksi, suklaata ja muita nameja, lapasohjeita ja Marimekon kahviliinoja.

Suomalaisneulojien Ravelry-vaihdon pakettini oli saavuttanut määränpäänsä. Utunan lankaa, norjalaisia kirjoneuleohjeita (kiitos Trondheimiin!), It itches-kirja, silmukkamerkit ja suklaa menivät Neulojan nurkkakuntaan.

Muutto on periaatteessa takanapäin, mutta uusi, pienempi koti ei ole vielä läheskään järjestyksessä. Aikamoinen työ oli tyhjentää ja siivota talo, enkä muutamaan viikkoon ole ehtinyt neulomaan mitään. Nyt teen kuitenkin paluuta harrastukseen, ja Kevätpäiväntasaushuivi on viimeinkin virkattavassa päättelykerroksessa menossa. En kylläkään vielä tiedä, missä sen pingottaisin, sillä vuodesohva varastoitiin muualle mahdollista myöhempää käyttöä varten. Ilmoittauduin myös koeneulomaan erään jutun, ja siitä tulee epäilemättä mielenkiintoista.

Pojan jääkiekkokausi alkaa olla paketissa. Pohjoisen aluesarjassa joukkueelle tuli hienosti neljäs sija (kolmas sija jäi vain kahden maalin päähän!) ja Savo-Karjalan aluesarjassa joukkue pelasi itsensä upeasti toiseksi.

Harmittaa, että jätin Titityyn sukkaklubin väliin. Ensimmäinen lähetys näytti aivan ihanalta.

Uusi Ulla on ilmestynyt. Sukkia voi käyttää paitsi oikein, myös nurin.

Muu elämä

Kiitos Pikkumyylle blogivoittopaketista. Kuvaa ei nyt ole tarjolla, sillä kamera on paikassa X ja paketti on paikassa Y. Paketista kuitenkin löytyi kaksi Regia Bamboo color-sukkalankakerää (pdf) kivan värisenä ja Pandan lakritsisuklaita. Oletteko muuten koskaan kokeilleet syödä lakritsia ja suklaata yhtaikaa? Se on tosi hyvää! Kiitos Pikkumyylle!

Me tosiaan muutamme, ja siinä on ihan hirveä työ. Meillä on ihan selvästi liikaa kaikkea. Eikä tässä ole oikein ehtinyt istahtaa neulomaankaan, sen sijaan tavaroiden kantaminen ja jokapäiväisten ruoanlaitto- ym. ongelmien ratkominen on muodostunut harrastukseksi, jota en ihan hauskaksi nimittäisi.

Hyvää ja Kaunista

Finnish Knitters-ryhmässä Ravelryssä on meneillään salainen vaihto. Yllätys oli suurensuuri, kun jo eilen sain omalta salaiselta ystävältäni postia. Eilen en ehtinyt kuvaamaan valoisan aikaan, ja ilta menikin kotitöissä ja ajellessa jäähallin ja kodin väliä. En enää muista, mitä kaikkea kirjoittelin vaihtokyselyyn, mutta parini oli lukenut sen tarkkaan, rivien välitkin.

Syreeni kukkii.

Paketista paljastui Hyvää ja Kaunista- lankaa Ilun ihan minua varten värjäämänä. Lankaa on 100 g ja 1200 m, ja siinä on 70% baby alpacaa, 20% silkkiä ja 10 % kashmiria. Se on i-ha-naa! Väri on upea sekoitus punaisia, tummaa ja vaaleaa, ja kultaan taittuvaa ruskeaa. Sanoinko jo, että lanka on ihanaa? No, se on.


Lisäksi paketissa oli uusia m&m-suklaita, Regian sukkajarruja, pieni söpö lankanukke kiinnitettäväksi maskotiksi johonkin, kauniita silmukkamerkkejä ja neljä huiviohjetta! Laminarian ja Swallowtail Shawlin olen viime vuonna tehnyt, mutta molemmat olivat niin kiinnostavia neuloa, että varmaankin teen joskus ne uudelleen. Mutta sen sijaan Lacewing shawl on uusi tuttavuus ja ohjetta lukiessani arvelen, että siinä on muotoilut olkapäillä. Kiinnostuin, em. lankakin ehkä riittäisi siihen. Harkintaan! Toinen malli, Seraphim Shawl, on yksinkertaisempi, ja lanka voisi sopia siihenkin erinomaisesti. Vaikea valita!

Salaiselle ystävälleni suuret kiitokset! Paketti oli ihanasti yllätyksellinen ja ajatuksella koottu. En vielä tiedä, kuka olet, vaikka olen yrittänytkin kovasti tehdä salapoliisintöitä...

Oma vaihtopakettini on pientä viilausta vaille valmis, ja saan sen toivottavasti matkaan ensi viikolla. Edessä on kiireiset 2-3 viikkoa, sillä me muutamme.

Langalle nimensä antaaneen laulun sanoja hakiessani huomasin uutisen, joka pisti vähän innostumaan. Olisikohan jälleen mahdollisuus nähdä Kolmas Nainen livenä ensi kesänä? Vaikka voin minä käydä Hehkumonkin keikoilla, se on jotenkin kultturellimpaa... jos niitä vain olisi tarjolla.

Ihan vähän vaan

Nyt luulisi riittävän lanka Kevätpäiväntasaushuivin loppuun. Tapasin Tarjan kaupungilla, ja hänellä ihan vähän vaan oikeaa lankaa mukana. Luulen silti, että vastaanottamani 71 grammaa riittää ihan kirkkaasti huivin lopettamiseen. Kiitti, Tarja! Ensi kerralla sitten ne kahvit? Sain vyyhdin hyvin selviteltyä, vaikka en käyttänytkään muita apuvälineitä kuin nojatuolin käsinojaa.

Kävin juomassa pullakahvit, pitkästyttämässä esikoisen puolikuoliaaksi ja ostamassa ihan vähän vaan sukkalankaa Neulovasta Lankakerästä, jossa oli tänään avajaiset. Synttärilahjaksi itselle vaikka, seliseli.

Täytynee alkaa taas puuhamaan kotitöitä. Pitää uudelleen käydä kierrätyskeskuksessa epämääräisen ja meille tarpeettoman tavaralastin kanssa. Aamulla en mahtunut sen pihaan autolla. Muutkin siivoavat?

Töks

Ansalangat viritettynä odottamaan pahaa-aavistamatonta neulojaa saaliikseen

Joskus ei suju. Purl Beret olisi valmis, mutta siinä on yksi pikku juttu. Se on liian pieni. Se on liian pieni tähän päähän, vaikka lisäsin siihen kerroksia ennen kuin aloin kaventaa. Se menee purkuun, ei voi mitään. Yritin venyttää sitä suurimman ruokalautaseni kanssa, mutta ei auttanut tarpeeksi. Langan väritys näyttää kuvassa kivasti kirjavalta, mutta todellisuudessa se on aika räikeä. Ei grammoja tai muitakaan tietoja. Kurnutus. Pitäisi pysytellä sukissa, jos sukkalankaa neuloo.

Ei sujunut Kevätpäiväntasaushuivinkaan kanssa. Lanka (233 g 8/2-vironvillaa) otti ja loppui riville 205. Jämäkerää on jo tiedusteltu neulovalta ystävältä. Toivottavasti häneltä löytyy edes vähän, ettei tarvitsisi jatkaa ihan kokonaan eri värisellä langalla.

Lomaviikko on alkamassa, tai oikeastaan työleiri kotona. Monenlaista pitäisi saada aikaiseksi alkavalla viikolla, mutta maanantaina on pakko käydä katsomassa paikkakunnan uuden lankakaupan avajaiset. En olekaan vielä lahjonut itseäni vanhenemisen johdosta.

Talvista Vapaa-aikaa

Lapasten peukalot ovat oikeilla paikoillaan, vaikka kuvasta voisi päätellä muutakin

Malli: Tellun vanutetut lapaset

Lanka ja menekki: Violetti Sandnes Fritidsgarn, 95 g

Puikot: 5,5 mm ML (2-in-1)

Koko: naisen

Kenelle: Taluttimelle

Muuta: Huovutin 30 asteen kirjopesussa kylpypyyhkeen kanssa ilman pesuainetta. Linkous 800 k/min. Nykäisin muotoonsa ja jätin kuivumaan. Tykkään tosi paljon Fritidsin ulkonäöstä huovutettuna.


Jotain muutakin on tekeillä, tällä kertaa itselleni, mutta minun on vaikeaa päättää, onko tämä lanka ihanaa vai kamalaa väritykseltään. Materiaalissa ei ole mitään vikaa, mutta jotenkin kuvittelin langan olevan enemmän violettia ja vähemmän vihreää. Luonnossa värit ovat räikeämmät kuin kuvassa.

Elonmerkki

Vatsatauti on päihitetty. Lomaan on vielä muutama päivä aikaa.

Vanheninkin, ja jouduin uudelle vuosikymmenelle. Millä aikaa viimeiset 20 vuotta oikein on kulunut?

Täälläkin aloitetaan neuletapaamiset. Juttua ajasta ja paikasta linkissä. Luin asiasta tänään lehdestä, samoin kuin täällä ensi viikolla avattavasta uudesta lankakaupasta. En kylläkään pääse ensimmäiseen neulekahvilatapaamiseen, sillä oleilen lauantaina jälleen jäähallilla jännäämässä esikoisen joukkueen peliä, tosin kutimet saattaa sielläkin olla mukana. Neulottukin on, jotain pientä muistiin merkittäväksi, mutta siitä sitten enemmän, kunhan posti on kuljettanut perille asti.

Nöyrät kiitokset myös sukkaohjeen koeneulojille. Teistä oli hurjasti apua. Kunhan nyt muistaisin vielä viedä sen yhden korjauksen eteenpäin...

Ja nyt muutun kiekkoäidiksi ja alan kuskata tenavaa harrastukseensa. Ensi kertaan!

Kurjuus!

Olen kipeä. Sain kiertopalkintona esikoiselta vatsataudin. Pystyn hyvin makaamaan paikallani ja juomaan vissyä. Syömistä en uskalla edes ajatella, saati ruoanlaittoa (iltapäivällä on varmaan pakko, että pojat saavat jotain syödäkseen). Jotta työnantajakin uskoisi minun sairastavan, joudun menemään terveydenhoitajalle kertomaan, kuinka paljon minulla oli lämpöä eilen ja kuinka huonosti olen voinut myös tänä aamuna. Ulkona on pakkasta lähes 30 astetta, auto ei ollut lähteä käyntiin lämmityksestä huolimatta, perheen toinen aikuinen on kohta satojen kilometrien päässä ja uunipuut täytyy hakea, että pirttiin saataisiin lämpimämpi. Viluttaa.

Hyvää Ystävänpäivää!

Esikoinen otti tämän joulun aikaan auton ikkunasta. Ystävyys on kuin silta, ja tämä silta valmistui v. 1976. Samalta vuodelta ovat pitkäaikaisimmat ystävyyssuhteeni.

Kiitos ystävät.

Postia Kanadaan- Mail to Canada

Ravelryssa vaihdoin Haaviston lapaskirjan Cat Bordhin sukkakirjaan kanadalaisen Shirleyn kanssa viime syksynä. Ehdottelin joulun aikaan sitten uutta vaihtoa, ja postittelin oman pakettini tammikuun lopussa. Toissapäivänä se oli jo päässyt perille. Tässäpä paketin sisältö:

On Ravelry, I swapped my Haavisto's mitten book to Cat Bordhi's sock book with Shirley from Canada last autumn. I suggested a new swap to her in December, and at the end of January, I posted my package. The day before yesterday it had arrived. Here are the goodies I sent her:


Shirley pitää käsinkehrätystä langasta ja kehrää myös itse, joten tilasin Utunasta pari topsia Kainuunharmasta pakettiin. Evilla 8/2-lankaa pitsihuivin verran, Unikko-kahviliinoja, Muumi-täytelakritseja ja Fazerin suklaata sekä Kiss-Kiss-karkkeja. Hän on myös lähettänyt paketin minulle, ja luulen, että menee vielä jokunen hetki, ennen kuin se tulee perille. Täytyy sanoa, että olen kovasti tykännyt vaihdoista hänen kanssaan!

Shirley likes handspun yarns and spins herself, so I ordered her some Kainuunharmas fiber from Utuna. Evilla 8/2 artyarn makes a big lace shawl, Unikko-paper napkins, Moomin licorice and some Fazer chocolate and Kiss-Kiss sweets. She has sent her package to me and I think it takes a while before it gets here. I have to say that I have enjoyed swapping with her very much!

Yksi tapa aloittaa sukat suoraan pyöröpuikolle

Yritänpä nyt selittää, miten aloitan sukat suoraan pyöröpuikolle.

Tarvitaan: 2 langanpäätä kerästä, pyöröpuikko ja saman kokoinen suora sukkapuikko.

Aluksi luon puolet ensimmäisen sukan silmukoista pitämällä pyöröpuikon molempia päitä rinnakkain. Minä luon silmukat ristikkäin.


Vedän pyöröpuikon toisen pään pois silmukoista. Luodut silmukat siirrän kaapelille odottamaan.

Otan nyt toisen langanpään ja luon kaikki toisen sukan silmukat pitämällä pyöröpuikon päitä rinnakkain.

Vedän varovasti pyöröpuikon toisen pään pois luoduista silmukoista niin, että toisen sukan silmukat jäävät kaapelin alalenkille heti ensimmäisen sukan silmukoiden jälkeen. Tässä tapauksessa vetäisin siis yläpuolisen puikonpään oikean käden puolelta ulos.

Seuraavaksi siirrän ensimmäisen sukan jo luodut silmukat kaapelia pitkin lähelle pyöröpuikon toista päätä.

Kuvassa ensimmäisen sukan silmukat ovat keskellä pyöröä ja ne siirretään lähelle pyöröpuikon vapaata kärkeä, kuvassa lähempänä oikeaa kättäni.

Nyt tarvitsen apusukkapuikkoa jatkaakseni. Otan ensimmäisen sukan luontilangat, pyöröpuikon vapaan kärjen ja apupuikon, jotka asettelen vierekkäin käteeni loppujen silmukoiden luomista varten. Ensimmäisen sukan loput silmukat ovat nyt syntymässä. Ensimmäinen silmukka kannattaa luoda ihan kiinni alussa luotujen silmukoiden viimeiseen silmukkaan ihan kiinni. Jatkan luomalla käsiä työstä irrottamatta tarvittavan määrän silmukoita.

Nyt kaikki silmukat ovat siististi samalla pyöröllä. Vedän vielä pyöröpuikon kaapelia lenkille toisen sukan silmukoiden puolivälistä niin, että puolet jää ala- ja puolet ylälenkille. Asettelen silmukoita niin, että näen, etteivät silmukat jää kierteelle (sitäkin on tapahtunut). Ristikkäin luodut silmukat erottaa ulkonäöltä, ovatko ne oikein- vai nurinpäin (nurjalla on nypyt).

Tässä olen valmis aloittamaan ML-sukkien neulomisen. Otan kuvan alemman puikon vasempaan ja ylemmän oikeaan käteeni. Vedän kaapelia mutkalle vasemman käden puolelta niin, että pystyn neulomaan. Neulon ensimmäisen sukan puolikkaan, vaihdan lankaa toiseen sukkaan ja neulon sen ensimmäisen puolikkaan. Vaihdan kaapelin asentoa vetämällä sitä esiin vasemman käden puolelta, neulon toisen sukan toisen puolikkaan, vaihdan langan ja neulon ensimmäisen sukan toisen puolikkaan. Ja niin ensimmäinen kerros on valmis.

Olen tämän menetelmän muistaakseni pähkinyt itse, mutta voi olla, että joku on jo keksinyt tämänkin ennen minua. Joitakin ohjeita aiheesta olen toki netistä lukenut, mutta apupuikon käyttäminen tuli käytännön pakosta, sillä en keksinyt mitään muutakaan keinoa saadakseni tarpeeksi joustavan reunan sukkiin.

Sassara

En ymmärrä, miksi Grignascon Merinosilkistä niin kovasti tykätään. Italiaanoilla olisi vähän oppimista siinä, miten tehdään ohuesta langasta vyyhti, joka ei mene solmuun. Suosittelen heille lämpimästi käyntiä vaikka Wetterhoffin vyyhtimöön.

Kerin siis Merinosilk-vyyhteä ja sain aikaan sassaran, onneksi kylläkin vasta n. 20 g ennen maalia. Tässäpä se loppuilta rattoisasti kuluukin.

Lapsi oli tehnyt Joensuussa maalin ja melkein toisenkin, mutta Jokipoika oli kaatanut hänet läpiajossa, eikä ollut saanut siitä edes rangaistusta. Pojallani on mustelma nivusessa (kohtaaminen maalitolpan kanssa) ja siihen oli mennyt maalivahteilu toisessa Joensuun-pelissä. Hmph. No niin, palaan selvittämään sassaraa.

Äiti-tytär-sukkaparit

Ystävänpäivä lähestyy. Syksyllä sain blogiarpajaisvoittona Lellulta vyyhdin hänen itsensä värjäämää sukkalankaa, jossa oli vaaleaa ja voimakkaampaa oranssia sekä violettia. Kiitos Lellulle langasta vielä kerran! Väriyhdistelmä jäi hiplittämään takaraivoon- millaistahan lanka olisi sukiksi neulottuna? Sain ajatuksen neulaista ystävistä parhaimmalle sukat kiitokseksi siitä, että hän pitää minusta kaikesta huolimatta. Ihastuin langan käyttäytymiseen aikuisten koon sukissa, ja koska vaaka näytti loppukerälle suhteellisen suotuisia grammoja, neuloin myös kummityttärelleni sukat- olin hyvin utelias näkemään, mitä samainen lanka tekee pienemmällä silmukkamäärällä.


Malli: äidille ja lapselle yhteensopivat sukat omasta päästä- aikuisen sukkiin 64 s, lapsen sukkiin 48 s, 3 o, 1 n-joustinta. Ranskalainen kantapää, nauhakavennus ja silmukoimalla neulottu kärki. Kiitti, Tarja, kirjoituksesta! Jaksoin innoittamanasi tutustua siihenkin alkuperäiseen KD:n sähköpostiin. Ja minä jopa opin kyökkipistot neulomalla, ei enää ohjeen tavaamista jokaisen vaiheen jälkeen!

Lanka ja menekki: Design Lellu, 66 g aikuisen kokoon ja 35 g 3-vuotiaan kokoon

Puikot: 2,5 mm ML

Koko: aikuiselle ja 3-vuotiaalle

Kenelle: A-M & S

Muuta: On suorastaan vahinko, ettei lankaa jäänyt pätkääkään jäljelle. Langan värjäys oli hyvin onnistunut: aikuisen sukissa tuloksena tasainen, ohut ja säännöllinen raidoitus ja lapsen sukissa hauska spiraaliefekti. Lapsen sukat olivat joutua purkuun, kun huomasin alussa spiraloitumisen, mutta onneksi maltoin katsoa, jatkuuko se säännöllisenä. Lapsen sukissa lanka loppui hiukan kesken ja neuloin terät loppuun viininpunaisen Hjerte 4trådet-jämillä. Olen kuullut luotettavalta taholta, että kummityttärelle kelpaa ainoastaan minun neulomani ohuet villasukat jalkaan- muut kiskotaan heti pois. Lapsellahan on erinomainen maku!

Esikoinen lähti Joensuuhun pelaamaan kiekkoa, vaikka yskiikin vielä kohtalaisen ruman kuuloisesti. Joukkueen rivejä on harventanut flunssa oikein kovalla kädellä, ja matkaan oli lähdössä juuri ja juuri tarpeellinen määrä pelipoikia. Heillä on siellä 2 peliä ja huomenna on vielä kotipeli. Tällä kertaa minä en toimitsijoi, vaan saan istua katsomossa. Olen toimitsijahommista ihan pihalla, jos oma lapsi pelaa maalivahtina, ja toimitsijaryhmän vetäjä osaa onneksi ottaa tämän huomioon.

Käytin kuopusta aamupäivällä luistelemassa keskuskentällä- hän luistelee jo tosi hyvin. Kumma juttu, että saimme olla siellä ihan kahdestaan. Pakkasta on n. 15 astetta, tuulee kylmältä kantilta ja sataa ohutta lunta. Olen lumikolaroinut monena päivänä, mutta tänään jätin pihan kylmästi odottamaan perheenpäätä, joka meni Tervakaupunkiin käymään- muistaakohan hän tuoda Biltemasta ruutuhyppelymaton harrastustarkoituksiin (eijei, en aio hypätä ruutua!!!)...?