Kävin Helsingissä, lentäen ja ihan yksin. Tapasin perillä monta uutta ja pari vanhaa ystävää. Söin sushia, juustokakkua ja nuudeleita. Join kuplavettä, skumppaa ja mehua.
Ostin tuliaisia, kävelin jalkani rakoille. Oli ihanaa lähteä, mutta ihanaa oli palata kotiinkin. Kiitos kaikille asianosaisille, ja erityisesti Mohariinalle mukavasta seurasta!
Juhannusta olemme viettäneet kaupungissa ja eilen olikin hyvin kaunis ilma. Tukkasotkapoikueita on lammella vähintään kolme. Suurimmasta laskin ainakin 12 poikasta.
Neuleet eivät ole ihmeemmin edistyneet. Siivekkäitä pikkuystäviä on todella paljon eikä puistossa voi vain istua neulomassa.
Lanka ja menekki: Wollmeise 100% superwash merino, väri Versuchskaninchen (todennäköisesti Tollkirsche), reunassa Orient. Lankaa kului ehkä 160-170 g. En muistanut punnita.
Koko: suurehko, sopi käyttäjänsä päälle
Puikot: 4,0 mm
Kenelle: lahjaksi ystävälle
Muuta: Tein sileän keskiosan ja lisäsin lehtiin pienet helmet. Lanka mokoma loppui kesken 3 krs ennen kaaviota, ja koska lankaa ei kukaan tarjonnut lisää, oli keksittävä suunnitelma B, joka oli jatkaminen kokonaan eri värisellä langalla.
Lätäkköneulonnan tarina jatkuu. Wollmeisen 100% superwash merino värissä Blue Suzanne on suunnilleen kauneinta, mitä olen käsiini saanut, vaikka en yleensä olekaan sinisen kaveri. Tästä on tulossa Rainbow arches pooling stole. Ideana on käyttää moniväristä lankaa siten, että langan värit muodostavat pystysuoria raitoja. Kuva ei tee langalle oikeutta, värit ovat todellisuudessa syviä ja hehkuvia.
Kyllä. Sen alla on uusi karjakkomallin polkupyöräni.
Kuvassa on versio 2.0. Ensimmäisen purin, koska halusin reikäisemmän huivin. Tässä on kiinni 4,5 mm puikot. Silmukoita on 89. Neuleen aloitustapana on ketjusilmukkaketju, jonka avulla silmukat poimitaan varsinaiseen työhön. Näppärää, varsinkin, jos asiat eivät onnistu ensiyrittämällä. Toki lopuksi täytyy sitten päätellä aloitusreunakin, mutta se onnistuu vaikkapa Elisabeth Zimmermannin ompelupäättelyllä.
Huomaan jättäneeni kesken useammankin neuletyön: yksi lapsen neuletakki on vähää vaille valmis, oma keskeneräinen palmikkotakkini pääsi kesäksi vaatekaappiin ja noin 50 virkattua kuusikulmiota odottavat jatkotoimia. Ehkä taas joskus innostun jatkamaan näitä kaikkia.
Tämän neuleen tarina alkoi yli vuosi sitten. Ilmoittauduin testineulomaan teini-ikäisen pojan neuleen Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirjaan.
Tiikerillä on raidat, niin nyt myös teinillä
Ohje: Jenni Östermanin suunnittelema vetoketjullinen Purtti-neuletakki
Lanka ja menekki: Noro Kureyon, väri 201, noin 9 kerää
Puikot: 3,5 mm ja 4 mm (ehkä?)
Koko: 160 cm
Kenelle: esiteinille
Muuta: Kivan niukkalinjainen takki, jota oma poikani pitää todella mielellään. Kiinnostavaa oli myös osallistua pienesti kirjan tekemiseen. Yritin aina valita uuden kerän niin, että raidat jatkuisivat nätisti. Neule oli lainassa kirjan tekijöillä liki vuoden, jona aikana sen tuleva käyttäjä melkein kasvoi siitä ulos, mutta eiköhän se vielä ensi talven jotenkuten kelpaa käyttöön. Hihojen pituus riittää vielä.
Ja uusin pakkomielteeni: moniväristen lankojen käyttäminen siten, että värit muodostavat lätäkköä.
Banaanipersikkavyyhti
Innoitus tähän löytyy netistä. Tajusin hyvin pian, että tarvitsen systeemiin harjoitusta. Otin vyyhdin karvaista, käsinvärjättyä lankaa ja noin 5 kertaa purettuani tekeleeni, sain värit tarpeeksi päällekkäin.
Muuta: Aloittaminen oli hyyyyvin turhauttavaa, mutta melko pian homma alkoi sujua, ja löysäsin tai tiukensin käsialaani tarpeen mukaan. Lopputuloksessa se ei näy lainkaan.
---
Seuraavaksi ehkä lahjuksen vilauttelua. Tai jotain kokonaan muuta.
