Harmaata

Ei vieläkään talvea näkyvissä. Maisema on harmaa, lämpötila pyörii nollassa ja räntää sataa. Palelen sisällä ja ulkona. Epävuodenaika. En muista, milloin aurinko viimeksi näyttäytyi. Siitä täytyy olla aikaa. Kuvissa on todisteita siitä, että syksyllä oli aurinkoisiakin päiviä.


Olen aloitellut päiväelämääni jotain uutta ja olen ollut väsynyt. Olen neulonut kasan puuvillaa tiskiräteiksi, ja vielä teen yhden tai kaksi rättiä lisää, jonka jälkeen lanka toivottavasti loppuu.


Aloittelin myös ensimmäisiä Villatiainen*-sukkiani, joista ei ehkä tule mielivärisiäni, mutta tutustun lankaan empiirisesti sen sijaan, että vain ihailisin kauniita vyyhtejä (joita on kerääntynyt kaappiini parven verran). Neulottunakin lanka vaikuttaa toistaiseksi lupaavalta, vaikka sillä ehkä onkin vähän taipumusta halkeilla. Yritän nyt 64 s:lla ja 2,25 mm ML:lla saada aikaan sukat. Haluaisin lopputulokseen selkeitä raitoja, mutta nyt värit näyttävät menevän spiraaliksi. Ehkä silmukkamäärän pitäisi olla vähän pienempi, jotta langan tumma kohta siirtyisi nopeammin eteenpäin... Ehkä puran ja aloitan alusta, ehkä en.

En ole jaksanut ajatella joululahjoja vielä lainkaan. Tänä vuonna itsetehdyt lahjat jäänevät väliin: olen muuttunut niin hitaaksi toteuttamaan suunnitelmiani, että en vain ehdi enää.



*Saksaksi Die Wollmeise

Nupsukat

Pelagia lähetti melkoisen tällin Kool-Aideja, ja lupasin siitä hyvästä tehdä sukat hänelle. Koska hän on jo saanut sukkansa, voin julkaista sukkakuvan. Sukista tuli kuulemma sopivat. Lämmin kiitos kiitoksista, Pelagia!

Minulle oli ihan selvää alusta saakka, että jääkiekkojoukkueen värit täytyy sukkiin saada tavalla tai toisella. Kaivelin varastostani Maija-langat esille, sillä muistin siellä olevan oikeanlaista sinistä kerän verran. Koska tiesin, että kerä sinistä ja kerä Kool aid-keltaista ei sukkapariksi asti riitä, otin kaveriksi vielä luonnonvalkoisen kerän. Nämä samat värit olisivat meidänkin joukkueemme värit, ja esikoista vähän harmitti, etteivät sukat jää hänelle. Ne olivat hänelle liian suuret, mutta ei se estänyt häntä haluamasta sukkia itselleen.



Malli: Grumperinan blogista, 64 s

Lanka ja menekki: Gjestal Maija, yhteensä 107 g

Puikot: 2,5 mm (ML yksi sukka kerrallaan)

Koko: 41-42

Kenelle: Pelagialle

Muuta: Lankojen riittämisen varmistamiseksi näistä tuli keskenään eri näköiset, mutta samankaltaiset. Kokeilin ainaoikein-raitaa kantalapun reunaan, ja se näyttääkin kivalta. Siitä on myös helppoa poimia silmukat. Tein vaihteeksi tavallisen hollantilaiskantapään vahvistamattomana.

---

Pojat rokotettiin eilen H1N1-influenssaa vastaan. Täällä rokotukset sujuvat aika hyvin, ja ohjelmassa on päästy jo terveiden 3-12-vuotiaiden rokotuksiin asti. Esikoinen sai rokotuksesta lämpöilyä ja kipeän olon, mutta kuopus vain aran käsivarren.

Sormikkaita ja totuuksia

Olen neuloskellut pikkuhiljaa edellisen kuukauden kiireiden jälkeen. Ja nauttinut siitä, mitä olen saanut aikaiseksi. Sääkään ei ole suosinut lähiympäristön kuvaamista. Päivät ovat lyhyitä ja hyvin harmaita. Lumi on sulanut pois. Odotan kevättä, vaikka talvikaan ei ole vielä tullut.

Harmasta sormille

Sikainfluenssa huolestuttaa, mutta niin varmaan kaikkia, joilla on lapsia. Poikien rokotukset osuvat ensi viikolle. Eskarissa tautia on jo ollut.

Miss Lokakuu 2009

Tess haastoi minut kertomaan 10 totuutta itsestäni. Kiitos mielenkiinnosta! Kolme ja puoli saa riittää, koska en kertakaikkiaan keksinyt enempää paljastuksia tällä kertaa.

1. Olen turhan tiedon mestari. Siksi tykkäisin pelata Trivial Pursuitia.
2. Viihdyn veden äärellä ja tykkään uimisesta. Mutta näen painajaisia vedestä.
3. Opettelin juomaan kahvia vasta noin 15 vuotta sitten.
(3½. Olen tylsä, sillä en aio kertoa mitään kovin olennaista itsestäni.)

Mutta niihin sormikkaisiin!

Kaikki näyttää täytettynä paremmalta

Malli: oma perusmalli, 56 s

Lanka ja menekki: Ilun ihan vain minua varten värjäämä Kainuunharmas-sukkalanka, 47 g

Puikot: 2,0 mm ML 2-in-1 ja sekalainen kokoelma samanvahvuisia sukkapuikkoja

Koko: naisen

Kenelle: ??

Muuta: En ollut päästä langan kanssa yhteisymmärrykseen neuletiheydestä, mutta lopulta onnistuin löytämään oikeat puikot ja tavan käsitellä "tahmeaa" lankaa. Purkaminen oli helppoa, onneksi, sillä harrastin sitä jonkun verran. Langan värillä on paikkakunnan nimi, mutta ei siitä vielä sen enempää (uteliaimmat löytänevät sen Ravelrystä). Sormissa on hauska raidoitus. Loppulanka ei aivan riitä toiseen pariin (39 g).

---

Lopuksi vielä kuva, jossa ollaan rannalla. Tällä ja syysloman maantiekuvalla on yhteisiä nimittäjiä.

Katson autiota hiekkarantaa