Väriteemavaihdossa saatua

Tässäkin avataan pakettia...

Ravelryssä suomalaisneulojien toinen salainen vaihto on kulkenut nimellä väriteemavaihto, eli paketti koottiin vastaanottajan jonkun lempivärin ympärille. Minä sain oman pakettikorttini eilen. Sen jälkeen pitikin selvittää, miten postiin ajetaan. Ajoin ensin tietysti ohi oikeasta risteyksestä- ajattelin, ettei se ainakaan tuo voi olla, koska siinähän on kyltit nelostielle... Mutta samasta paikasta pääsi postinkin pihaan. Täti ojensi kukallisen paketin, jännää! Lähettäjän kaupunki oli toinen kuin paketin lähetyspaikka?! Jatkoimme ruokaostoksille.

Kotona odotti ruoanlaitto, tiskaaminen (käsin) ja poikien ulkoilutus. Siihen ilma on ollut vähän turhan lämmin, ja leikkipuistossa oli taas eilen polttiaisia- pieniä, siivekkäitä, mustia ja vihaisia otuksia, joiden purema sattuu ja paikalle nousee punottava läiskä, jota kutisee monta päivää. Tavalliset mäkäräisetkin ovat kiltimpiä eikä puremajälki kutise yhtä kauan. Vasta sen jälkeen pääsin kurkkaamaan pakettiin, ja näitä ihanuuksia sieltä löytyi:

Teemana pinkki

Ensiksikin, ihana kaulahuivi Sivillasta. Todella kaunis ja ennen kaikkea kutittamaton huivi takin alle. Toivoinkin kaulahuivia, kiitos. Tämä on ihana, sopivan kokoinen ja kauniin värinen!


Langat ovat ihania myös. Ilun värjäämä kauniin pinkki Suomenlampaan karitsa- laama-silkkilanka. Väri on kaunis ja lanka tuntuu ihanalta. Toinen lanka on australialaista the Knitteryn sukkalankaa, jossa on merinoa, kashmiria ja vahvistuksena nylonia. Väri on kesän kukkien värejä toistava oranssinpinkinpunainen Moses Fire ja sekin kertoo paristani.


Karkitkin olivat pinkkejä tai punaisia kaikki. Tosin niitä ei enää ole... Paristani kertova osuus oli silmukkamerkit. Ne ovat tosi kauniita ja huolella tehtyjä:


Parilleni suuret kiitokset! Hän paljastui kirjeessä Tikrunmamiksi, jolla on kaksikin blogia. Toinen on helmiaiheinen. Nyt on enää jännitettävä, mitä minun lahjottavani tykkää paketistaan... josta osan hän sai jo toukokuussa ennen kuin muutimme.

Joskus toiste: mitä tapahtuu, ellei osaa laskea kuuteen?

Lapsen lierihattu

Se unohtui vain kuvata, sillä olin menossa tänään postiin (...) asioissa ja päätin viime hetkellä kaapata ystäväni 2-vuotiaalle tyttärelle virkkaamani hatunkin mukaan lähetettäväksi. Kirjoitin kirjeen, iskin lakin kirjeineen kuoreen ja liimasin kiinni. Vasta postista palattuani käsitin, että unohdin kuvata sen! No, elämä on.

Tähän tulee joskus kuva hatusta, tai sitten ei.

Speksejä, jotain ainakin...

Malli: Lapsen simpukkalierihattu (pdf)

Lanka ja menekki: Vaaleanvihreä Novita virkkauslanka 2-kertaisena, n. 60 g

Koukku: 2,5 mm

Koko: päänympärys 48 cm

Kenelle: ystäväni 2-vuotiaalle kuopukselle

Muuta: tein hatun kahteen kertaan, sillä ensimmäinen versio sopi jopa minun päähäni (58 cm). Lopputulos oli ihan nätti väriä myöten. Ajattelin lähettää sen nyt, ettei helle ehdi mennä kokonaan ohi tältä kesältä ilman asianmukaista hattua.

Hävettävän vähän olen saanut mitään käsitöitä aikaiseksi kesäkuussakaan. Päivät täyttyvät perhe-elämän ylläpitotöistä. Teen sormikkaita itselleni Jitterbugista. Ne etenevät vähitellen ja samanaikaisesti (ML).

Villi Pohjola

Kannatti käydä kävelyllä juhannusaattona. Lammella uiskenteli telkkäpoikue. Poikueessa oli 7 pikkutelkkää. Yksi poikasista tuli jäljempänä kovan piipityksen kanssa.


Sorsaperhekin oli rannalla uimassa ja ne nousivat nurmikolle syömään, varmaankin leivänmurujen toivossa. Ihan kesyjä tapauksia. Poikasia oli neljä, mutta yksi ei mahtunut rajaukseen.


Pakolliset juhannuskukat. Pihlaja.


Rannassa kasvaa vehkoja.


Alkaa tehdä mieli parempaa kameraa, sillä täällähän on kuvattavaakin. Kuvausvälineessäni on 2 megapikseliä ja hankintavuosi oli 2002. Antiikkia, antiikkia.

Jussia kaikille!

The Joki

Tämä kaupunki viehättää minua, sillä pidän virtaavasta vedestä, silloista ja vaaroista. Toistaiseksi aurinko on paistanut lähinnä yöaikaan ja sää on ollut kylmä. Pihlaja kukkii.

Olen tässä kuussa virkannut vain yhden vaivaisen lapsen lakin, jossa langanpäät vielä roikkuvat päättelemättä. Suunnitelma A on siis valmis, B:n toteutus on harkinnassa - kiitos takkivinkeistä!

Ravelry-väriteemavaihtopaketti alkaa valmistua. Olen ollut aikaansaamaton sen suhteen. Sisältö on ollut jo kauan mietittynä ja osa siitä on jo lähetettykin, mutta jospa ensi viikolla saisin loputkin postin kuljetettavaksi.

Hyvää Juhannusta!

Lisää kukkia

Pilvinen päivä

Eilenkin ulkoilutin itseäni, kuopusta ja kameraa, vaikka olikin pilvistä. Kävelyreitillä on paljon perennoja, joista suurin osa ei ole vielä kukassa. Odotan varsinkin pionien kukkimista, olen aina pitänyt niistä.

Kuolanpionin kukinta alkaa olla ohi

Perhosakileija

Tänään kävimme kävellen keskustassa katumarkkinoita katselemassa. Meno oli niin kuin muuallakin, erityisesti syötävää oli kaupan. Ostimme vain jäätelöt. Matka ei todellakaan ole pitkä keskustaan, aina ei ole pakko mennä autolla. Matkalla voi ihmetellä vaikkapa Alvar Aallon arkkitehtuuria.

---

Sain ennen muuttoa ystävältäni lähes kaksi kiloa lankaa: Novitan Cottonellaa ja Floricaa melkein kilon kumpaistakin ja Nallea 100 g kerissä. Muistaakseni lupasin tehdä jotain hänen hoikalle 2-vuotiaalle tyttärelleen. Neuletakkia olen pyöritellyt päässäni Cottonellasta, mutta mallin valinta tuottaa tyypillisesti tuskaa. Ehdotuksia? (Minulla on myös suunnitelma A, jota minulta ensisijaisesti pyydettiin, ja siihen jo löysinkin mallin, eli virkatushan on aloittamista vaille valmis! Enää täytyy löytää yhteys printteriin, printata ohje ja aloittaa...)

Toukokuussa pikkuneuleita syntyi, luultavasti muuttoahdistukseen, mutta nyt ei synny mitään. En osaa edes aloittaa, sillä säätäminen oikeaan kokoon on niin turhauttavaa. Katselin myös pari vuotta sitten tekemääni automerkkipuseroa, ja voi piip, miten käsialani oli epätasainen! Mustaa villasilkkineuletakkiani olen alkanut käyttää aktiivisemmin, vaikka siinä ei vieläkään ole nappeja. Se sopiikin hyvin tämän kesän säihin.

Lämpenemistä odotellessa: hyvää viikonloppua!

Maisemia

Lupasin maisemia tai kukkia. Saatte molempia eiliseltä kävelyretkeltä.

Leikkikentän aidan takana näyttää tältä

Kuopus kirmaamassa

Vettä matkalla Suomen suurimpaan jokeen, lokki vahdissa

Täällä asuu kaupunkilaistelkkiä

Veikkaisin pioniksi

Maakuntakukkasia

Olen hyvin tyytyväinen asuinympäristöömme. Pidän vedestä maiseman osana, enkä väsy koskaan katselemaan sitä. Eikä asunnossamme haise tupakalta, niin kuin edellisessä osoitteessa. "Huomaavaiset" alakerran parveketupakoijat olivat savustaa meidät hengiltä. Nukun paremmin, maisemat antavat hyvän syyn ulkoilla ja keskustaan on kävelymatka.

Laatikoita ja veitikoita

Hei, olen vielä hengissä!

Muutto sujui aika hyvässä hengessä. Päivä, jona autoa täytettiin, olikin tähänastisen kesän sekä paras että ainoa hellepäivä. Kuorman purku seuraavana päivänä sujui sutjakkaasti, ja mitään rikkimennyttä ei toistaiseksi ole löytynyt. Joitain pienempiä vastoinkäymisiä toki osui prosessiin, mm. avaimia aina väärässä paikassa ja sensellaista. Olemme olleet uuteen kotiimme tyytyväisiä ja ihmiset täällä ovat olleet voittopuolisesti kivoja. Esikoinen kävi jo tutustumassa uuteen kiekkoporukkaansa ihan jääharkoissa. Tällä hetkellä hän on mummolassa serkkujensa ilona ja kuopus viettää laatuaikaa (tai jotain) vanhempiensa ainokaisena.

En ole ehtinyt tekemään muuta kuin muuttoon liittyviä hommia (kirjat ovat vieläkin pahvilaatikoissa eivätkä hyllyssä) ja siinä sivussa vähän häpeämään lankavarastoni suuruutta. Yritin automatkoilla kyllä kahteen otteeseen aloittaa arvontavoitto- Silk Garden Liteistä huivia, mutta kun se ei oikein kulkenut, purin pois kaksi kertaa.

Tämä muutto onkin melkoinen elämänmuutos. Lapset joutuvat rakentamaan ystäväpiirinsä uusiksi, enkä minäkään täältä toistaiseksi tunne ketään. Kevein perustein tähän ei ryhdytty, mutta mieli on silti kevyt kaikenlaista ikävääkin sisältäneen vuoden jälkeen. Tästä on hyvä jatkaa.

Seuraavassa postauksessa poikkeuksellisesti ehkä maisemakuvia tarjolla. Tai kukkia. Tai jotain muuta. Nähdään!

On aika...

vaihtaa maisemaa. Alkaa olla kiire pakata loputkin tavarat. Jos tästäkin selvitään hengissä, palaan blogia kirjoittamaan, kunhan asuminen ja nettiyhteys on saatu järjestykseen.

Yritän ajatella positiivisesti tämän tuovan uusia mahdollisuuksia, mutta miksi ystävät eivät voi muuttaa mukana?

Palataan kesäkuussa kello kuusi asiaan.

Kaikki tai ei mitään?

Koolasin vuosi sitten Novita Woolia ja samanvahvuista kirppisvillalankaa, mutta niille löytyi vähänlaisesti käyttöä. Esikoisen KoolAidWool-unisukat kuluivat puhki nukkumisesta muutamassa viikossa. Olin ihan vähällä viedä nämäkin langat kirppikselle, mutta hetkellisen mielenhäiriön kohdatessa ne jäivätkin kotiin.


Malli: All Shawl

Lanka ja menekki: valkoinen Novita Wool ja luonnonvalkea sekä vaaleansininen Bellana, Kool Aid-värjätty, 176 g

Koukku: 7,0 mm bambu

Koko: keskilinja 72 cm

Kenelle: arpajaispalkinnoksi tiimille tai jotain- tarvitseeko tällaista kukaan?

Muuta: Tulihan tehtyä ikään kuin kahteen kertaan. Ensiksi väkersin seiskan koukulla kaksinkertaista lankaa, mutta tuli aika jäykkiä pidennettyjä pylväitä. Purin ja aloitin alusta yksinkertaisella langalla, ja ajattelin, etten koskaan saa näitä lankoja loppumaan. Tein verkko-osaa pari kerrosta ohjetta enemmän ja jouduin reunuksen kanssa soveltamaan, jotta homma olisi mennyt tasan. Kun liotin huivia hetken, siitä irtosi hiukan väriä veteen. Pingotinkin- se kannatti. Ohje on nerokas, kunhan ensin pääsin virkkausamerikanenglannin opinnoissani niin pitkälle, että opin vähän toisentapaisen aloituksen ja pidennetyt pylväät, joiden ulkonäöstä pidän hyvin paljon. Lankaa jäi jäljelle vielä patalappua varten.

Alemmassa kuvassa reunus näkyy paremmin. Violetti lanka loppui kesken, joten viimeinen kerros on virkattu punaisella.


Muutto lähestyy. Langat ovat jo paketoituina- muutaman kerän jätin esille, jos vaikka innostun aloittamaan jotakin muiden kiireiden keskellä.

Nyt vai myöhemmin?

Hoidin Marjutin neulebläähiä kirjavinkillä, ja Marjut päätti kiittää siitä Titityyn lahjakortilla. Se tuli tänään juuri oikeaan tarpeeseen: iltapäivällä kuopuksen korvat eivät kuunnelleet varoituksia mudasta, ja jalat kävelivät liejuun jäähallin kupeella, ja minä olin aika hajalla joutuessani ajamaan kotiin siivoamaan hänet ja hänen kenkänsä, housunsa jne. Sähköpostilla voi olla päivää pelastavia vaikutuksia. Kiitos, Marjut!

Noh, olen selannut Titityytä edestakaisin, enkä osaa päättää, tilaanko nyt jotain kivaa "listalta" vai tilaisinko sukkaklubin syksyksi ja maksaisin osan siitä lahjakortilla. Kumpikin houkuttelisi, mutta kakkua ei voi sekä syödä että säästää...

Kävin tänään purkamassa kirppisloosini ja sain ihan mukavan tilin. Mutta miksei tavaran poistuminen huushollista näy missään?

Seuraava muuttokin alkaa painaa päälle. Tällä kertaa vaihtuu kaupunkikin. Voi olla, että en muuton vuoksi postaile rumasukista vähään aikaan, ja lisäksi menetän aina tilaajan, kun bloggaan neulomistani tavissukista ;-).

Joskus toiste: virkattu rumahuivi koolatuista ongelmalangoista.

Bambuvillasukat

Kuka jätti mustat ja varrettomat sukat kuvattavien sukkien alle?

Malli: omasta päästä 64 s:lla 3 o, 1 n- joustinta pitkin matkaa. Ranskalainen ja vahvistettu kantapää, nauhakavennus ja silmukoimalla suljettu kärki.

Lanka ja menekki: sini-ruskeakirjava Regia Bamboo Color 72 g, saatu Pikkumyyltä.

Puikot: 2,5 mm ML 2-in-1

Koko: toivottavasti hyvin istuva 42-43

Kenelle: esikoisen Tärkeälle Aikuiselle (läheiseksi kokemalleen valmentajalle)

Muuta: Lanka oli aika liukasta ja vähän "kovaa" neuloa. Yllättävän hyvin valmis sukka joustaa ja palautuu. Langan väritys on muutaman silmukan mittaisissa jaksoissa eivätkä värit oikeastaan pahasti lätäköityneet. Itse en olisi tätä väriä kaupasta valinnut, mutta oli todella hyvä, että arvontavoitot saattavat yllättää iloisesti ja opettavat ajattelemaan oman (lanka)laatikon ulkopuolelle. Yritin nimittäin valita kesäisemmän ja urheilevalle ihmiselle sopivan langan. Saapa nähdä, mitä saaja tykkää.

Ulkona näyttää kesältä. Esikoisen koulu loppuu viikon kuluttua.

Arvontavoitto ja sormikkaat

Onnea on saada postinkantaja soittamaan ovikelloa. Ihana pehmeä arvontavoittopaketti kotiutui jo aikaisemmin tällä viikolla Puikoissa-blogin Jennyltä. Kaksi kerää Noro Silk Garden Liteä, suklaata ja lakua sopivassa suhteessa: kiitos, nämä kaikki maistuvat! Lankaa on ehkä haettava lisää, jotta saisin neulottua itselleni ruokottoman hintaisen raitakaulahuivin. Nykyisin Noron lankoja saa tästäkin kaupungista, Neulovasta lankakorista.

Kiitos!

Olen myös neulonut. Todisteena sormikkaat.


Malli: oma, 56 s alussa

Lanka ja menekki: viininpunainen Regia Silk 4-fädig, 49 g

Puikot: 2,5 mm ML 2-in-1, sormissa Harmonyt 2,5 mm

Koko: sopivat minulle, siis naisen L

Kenelle: Ystävälle synttärilahjaksi (olen myöhässä...)

Muuta: Lanka on blogiarvonnasta pari vuotta sitten Hannalta saatua, ja sitä on vielä jäljellä ainakin toisiin hanskoihin tai sukkapariin. Lopputulos on ihanan pehmeä, mutta ei ehkä kovaa kulutusta kestävä. Tuntui siltä, että lanka alkoi jo neulottaessa nöyhtääntyä vähän. Yhdestä kerästä näitä ei ihan saanut aikaan, vaan molempien peukalot on neulottu uudelta kerältä. Vaikka en viihdy lapasten kanssa, tykkään neuloa hanskoja.

---

Perheemme lähes 6-vuotias nuorimies tunki eilen Lego-palikan nenäänsä, eikä saanut sitä itse pois kaivamalla, ja asian tunnustaminen oli todella vaikeaa.

"Lego meni nenään ihan vahingossa!" (Miksi minun oli vaikeaa uskoa tätä? Kaatuiko hän nenä edellä Lego-vuoreensa ehkä?)

Lääkärikaverini oli tukehtua nauruunsa, kun soitin hänelle kysyäkseni ohjeita palikan poistamiseksi. Onneksi 4 pojan äidille mikään inhimillinen ei ole vierasta, ja niistämällähän se sitten lähti nenästä. Penskalle olisi tehnyt tosi hyvää päivystyskäynti moisen tempun seurauksena, mutta voitte kuvitella, mikä helpotus oli saada palikka (jota ei näkynyt sieraimesta lainkaan) pois niistämällä.

Lähipäivinä Regia Bamboo-langasta tehtyjen sukkien lähempi esittely- lanka on arvontavoitto Pikkumyyn piiperryksistä. Kun sain keväällä arvontavoittopaketin, kamera oli muuton jäljiltä hukkapiilossa (missähän muuten meidän silitysrauta on? Ei ole muuton jälkeen kävellyt vastaan), mutta luvassa siis postaus valmiista sukista. Jonain toisena päivänä.

Mukavaa viikonloppua!

Hattaraa

Punaista ja makeaa..

Tässä on ongelmalanka, joka vältti vain vaivoin kirppistuomion ja malli, jonka virkkaaminen on ollut aikomuksenani kauan. Jostain toisesta langasta samaa mallia virittelinkin koukulle jo kerran aikaisemmin, mutta se ei silloin toiminut. Tällä kertaa sen sijaan kaikki loksahti kohdalleen.

Kuka on syönyt kaksi palaa?!

Malli: Eva's shawl

Lanka ja menekki: Punamix Gjestal Topp Mohair 150 g

Koukku: 6,5 mm bambu

Koko: 120 cm * 70 cm pingottamattomana

Kenelle: minulle tai lahjaksi

Muuta: Kolmesta kerästä (150 g) jäi pikkunöttönen jäljelle. Lankaa on mahdoton purkaa kovin pitkää matkaa. Malli on todella ihana, asettuu hyvin hartioille ja soveltuu virkkaamiseen vaikkapa flunssaisena ulkoilualueen parkkipaikalla autossa istuen (kokeiltu). Tätä pystyi myöskin virkkaamaan sohvalla selällään maaten (kokeiltu). En ajatellut pingottaa, vaan tämä on hyvä tällaisenaan. Kolmessa päivässä ajatuksesta toteutetuksi. Millaisen huivin saisi mallilla aikaan puuvillaisesta virkkauslangasta?

Seuraavaksi ohjelmistossa yhden hys-hys-hommelin loppuun neulominen, ehkä vielä yhdet sukat ja ylivuotisen villatakkiprojektin lopettelu. Villatakki on siis palannut olohuoneeseen katsomaan minua syyttävästi. Ellen sitten keksi jotakin muuta...

Postin tuomaa

Voitin Teijan blogiarvonnassa jokunen viikko sitten. Tänään luukussa kolisi, ja paketista löytyi punainen ommeltu kassi käsin ommellulla lammaskuviolla. Pakettiin oli piilotettu myös Fazerin suklaapatukoita, kiva kirje kaiman omista ja kissojen kuulumisista sekä kortti. Kiitos Teijalle, kassi on aivan ihana! Minähän en oikein pärjää ompelukoneen kanssa, vaikka sellaisen omistankin (ompelukoneeni kaipaisi huoltoa, se ryttää alalankaa enkä minä osaa tehdä sille mitään). Mutta ehkä tässä kassissa joskus kanniskellaan punaista lankaa...

---

Vein tänään tavaraa kirppikselle, lähinnä poikien pieneksi jääneitä vaatteita, mutta myös hiljaisia lankojakin. Niitä punaisiakin lankoja. Muutama kirppistuomion saanut lankakerä alkoi kyllä hinnoitellessa puhua- kaksi peräti virkatusta huivista ja yksi neulotusta. Ne jäivät vielä sohvalle miettimään elämäänsä. Kesken on jotain, joka on taas ihan hys-hys ja muuten pyörii vain sukkien neulominen mielessä tai vaihtoehtoisesti huivien virkkaaminen.

Koeneulottu

Koeneulottu juttu on valmis!!! Pingotettu, viimeistelty, kaikki paikallaan. Ei kuvia, koska näin sovittiin. Joskus toiste sitten. Mutta hiukan muistiinpanoja kuitenkin, jotta edes itse muistaisin, mitä tuli tehtyä:

Malli: ?

Lanka ja menekki: Noro Kureyon väri 201, noin 9 kerää

Puikot: 4,0 mm, 4,5 mm ja 5,0 mm

Koko: näytti olevan sopiva esikoiselle (155 cm)

Muuta: Kiva ohje, jota käytän jatkossakin, luulen. Langan väri ei ollut ihan minua, mutta esikoinen hyväksyi sen päälleen ja sanoi voivansa käyttää sitä. Tykkään neuloa Noroa, mutta ohjeen antamaan neuletiheyteen en osunut millään sekä leveys- että korkeussuunnassa yhtaikaa. Silmukkani ovat leveitä tai matalia. Tai molempia. Ja mallitilkut valehtelevat aina, sillä minun käsialani näyttää muuttuvan isommissa kappaleissa tiiviimmäksi. Pari uuttakin asiaa eteen ohjeessa tuli, mutta enköhän selvinnyt niistäkin auttavasti, sillä kaikki ei onneksi näy päällepäin.

No, se siitä.

Mitään uutta ei ole nyt puikoilla, mutta perussileät sukat varmaankin aloitan taas kohta.

Pitsi- tai pintaneulesukat ovat ihania ja minulla on monta kirjaa sukkaohjeita, mutta kuitenkin teen melko perusmallin sukkia. Itse tykkään käyttää sileitä sukkia ja hyvin tehtyinä nekin ovat kauniita. Mutta koska käyn tänään esikoisen koululla, taidan tehdä sinne lankalahjoituksen samalla. Menenkin penkomaan laatikoitani.

Sinisukat

Taas perusmallin sukat. Miten niin minä toistan itseäni?



Malli: omasta päästä, varresta aloitettu, 60 s alussa, ranskalainen vahvistettu kantapää, nauhakavennus.

Lanka ja menekki: Sini-violettikirjava Hjerte sock 4trådet, 56 g

Puikot: 2,5 mm ML 2-in-1

Koko: 37, toivottavasti

Kenelle: esikoisen opelle

Muuta: Tämähän on hyvin käyttäytyvää pätkävärjättyä sukkalankaa. Se teki hauskan galaksikuvion joustimeen ja lätäköityi muutaman kerroksen verran kantapään kääntämisen jälkeen. Sitten se palasi nopeasti kirjavaan olomuotoonsa. Neuloessa olin sitä mieltä, että toinen sukka olisi tummempi kuin toinen, mutta kuvasta sitä ei ainakaan huomaa. Sukista jäi paljon jämälankaa, ja siitähän minä tykkään.

Edellisen postauksen kovan onnen sukat ovat saamassa uuden elämän. Saksin sukat halki takaa ja suunnittelen seuraavaa vaihetta.

Noro-jutska on edennyt muutaman päivän pikavauhtia, ja lanka riitti! Jämiäkin jäi melkein kerällisen verran. Nyt olisi enää kaksi työvaihetta jäljellä.

Prismassa näin eilen Ihmeen: lehtihyllyssä oli Interweave Crochet ja joku asiallisen näköinen englantilainen virkkauslehti. Molemmat jäivät ostamatta, sillä sisältö ei puhutellut.

Huomenna on jo toukokuu!

Huopikkaat, huopikkaat

Pesin lasten talvitamineita ja nakkasin mukaan unisukkani, jotka olin tehnyt Araucania Ranco Multystä. Sain aikaiseksi itselleni liian pienet huopatossut, hienopesuohjelma oli sukille liikaa.

Sukat uusina ja sopivina, jollaisina haluan ne muistaa

Elämä on.

Kuopuksen villahaalarikin näytti vähän huopuneelta, mutta uskon saaneeni sen venytettyä takaisin kuopukselle sopiviin mittoihin. Voi kyllä olla, että haalari ei enää ensi syksynä ole hänelle sopiva.

Tarinan opetus?

Käytä vain konepesun kestäviä sukkalankoja,
ja ellet, pese villaohjelmalla tai käsin!

Päivän hyvä uutinen on, että kuvien lataaminen onnistuu taas. Toinen hyvä uutinen on, että tiedossa on kiva ilta tiimin kiekkoäitien, saunan, ruoan ja viinin kanssa.

Tämäkin varmaan huopuisi kivasti pyykkikoneessa...

Keväinen huivi

Sainpas tämän valmiiksi langan kesken loppumisesta ja kunnollisen pingotuspaikan puuttumisesta huolimatta. Lankaa tarjosi lisää ystävällisesti Tarja. Väri oli oikea, mutta tummempaa värjäyserää, ja vaihtoraita näkyy viimeisessä vaaleanpunaisessa raidassa. Vieraspatja valikoitui lopulta pingotusalustaksi.



Malli: Lankakomeron Kevätpäiväntasaushuivi

Lanka ja menekki: Virolainen liukuvärjätty villalanka 8/2, 281 g

Puikot: Addi Lace 4,0 mm, virkattu päättely 2,5 mm koukulla

Koko: 250 cm * 100 cm

Kenelle: Itselleni ajattelin, mutta voin antaa lahjaksikin

Muuta: Langanmenekki yllätti. Tein kaikki vihjeet kokonaisuudessaan. Vironvilla löyhkäsi, kun liotin huivia. Huivi löyhkäsi myös pingottaessa. Se haisi vielä kuivanakin, ja laitoin sen viikoksi parvekkeelle naapurien savustettavaksi. Huivissa on ominaishajua vieläkin jäljellä, mutta nyt sen kanssa jo voi elää.

En itse ole oikein huivien käyttäjä, vaikka tykkäänkin neuloa niitä. Tässä kivaa oli puoliympyrän muoto ja kaunis pitsimalli, niin kuin Lankakomerolla aina.

---

Sotkamo oli entisellä paikallaan tänään, ja tapasin myös paikallisen neulojan. Oli kiva nähdä! Sotkamoon oli ilmaantunut lahjatavarakaupan yhteyteen lankakauppakin, jossa oli paljon mm. Katian lankoja. Hintoja katsellessani onnittelin itseäni vielä kerran siitä, että jalat kuljettivat eilen kirppikselle, vaikka Pulmalle... siis Plumalle ei ole vieläkään mitään suunnitelmia. En ole viitsinyt edes kuvata lankaostoksiani, sillä kaapelilaajakaistayhteytemme toimii edelleenkin miten sattuu, enkä usko, että kuvien siirtäminen nettiin onnistuu vieläkään. Huivikuvan siirsin samalla kertaa kuin sukkakuvatkin.

Se en ollut minä!

Ajauduin aamulla kirppikselle asioidessani lähitienoolla. Kotiutin sieltä lankoja yli kilon hyvin halvalla. Tummanharmaata tai mustaa ja kiiltävää Katia Plumaa oli puoli kiloa avaamattomassa alkuperäismuovissaan ja sekalaisia vaaleanpunaisia ja ruskeita suhteellisen tuoreita Novitan kesälankoja melkein kilo. Eikä ole mitään hajua, mitä näistä tekisin. Tai milloin.

Lankavaraston kutistaminen ei kuulkaa onnistu tällä tavalla. Ja huomenna menen saattamaan itseni uudelleen kiusaukseen. Käyn Sotkamossa, jossa on hyvä lankaosasto vaatekaupan alakerrassa.

Kuinka sukkalanka kesytetään?

Ratkaisu kuvaongelmiin ei ole vielä valjennut kokonaisuudessaan, mutta se on jo selvää, että syyllinen on laajakaista. Lainakännykän tarjoaman yhteyden turvin kuvat siirtyivät, joten ongelmien jäljet johtavat paikalliselle sylttytehtaalle...

---

Olen tehnyt jämälangoista sukkia ennenkin, mutta varsinainen tajunnanräjäyttäjä oli oppia neulomaan raitasukkia spiraalina. Tällä tavoin jopa hirvittävinkin pätkärääkätty lanka saattaa alkaa käyttäytyä hillitysti, kun yhdistää langan lähes yksivärisiin samansävyisiin lankoihin. Näissä lahjaksi aiotuissa sukissa on käytetty kuusi eri jämälankakerää liki viimeistä senttiä myöten.


Malli: Muistuttaa kovasti Stashbuster spirals-sukkia (ravlink), mutta oikeastaan tekniikka on Grumperinalta ja toteutus omasta päästä. 56 s aloituksessa, sileä ranskalainen kantapää. Nauhakavennus kärjessä, silmukoitu kiinni.

Lanka ja menekki: kuusi eri jämäkerää Nalle Coloria, Maijaa ja Elisa Megasport Degradea, yht. 79 g

Puikot: 2,5 mm ML sukka kerrallaan

Koko: n. 38 toivottavasti

Kenelle: kuopuksen hoitajalle

Muuta: Rakastan kutoa näitä ohuita raitoja spiraalina, mutta valitettavasti magiclooppaus 2-in-1-tyylillä on mahdotonta, langat sotkeentuvat. Yritin kyllä varsien puoliväliin asti, mutta sitten meni hermot. Hirveinkin pätkärääkätty alkaa näyttää lähestulkoon hyvältä yhdistettynä saman väriperheen sävyihin- tai kunhan on jotain yksiväristä kaveriksi. Tällä tyylillä voi myös käyttää jämälangat viimeistä senttiä myöten. Toivottavasti saaja arvostaa värimaailmaa- sen olen päätellyt hänen vaatetuksestaan. Olisin halunnut pitää nämä itse, mutta teen itselleni joskus ihan omat raitasukkaset. Nämä ovat ihan tarkoituksella hippusen liian pienet minun suoräpylöihini. Ei tule kiusausta pitää sukkia itse.


Nämä sukat valmistuivat ennen kuin raidalliset kaverinsa.


Malli: perussukka omasta päästä, 56 s alussa, sileä ranskalainen kantapää ja nauhakavennus kärjessä, silmukoitu kiinni

Lanka ja menekki: Nalle Colori harmaa ja klovninyökkäys yht. 70 g

Puikot: 2,5 mm ML 2-in-1-tyyliin

Koko: sattui vähän liian pieni, n. 35-36 olettaisin

Kenelle: varastoidaan mahdollista myöhempää käyttöä varten, kuopuksen jalka kasvaa kuitenkin joskus näihin sopivaksi.

Muuta: Autoiluneule pääsiäiseltä. Piti tulla vähän isommat, mutta autosta löytyi mittanauhaksi vain jääraapan laita, eikä se oikein toiminut mittana, ja toisaalta kuvittelin, ettei lanka riitä loppuun saakka. Nyt tuo riemunkirjavanlevoton Nalle C. on kokonaan loppunut varastostani.

Muistaako kukaan enää mainintaa haisevasta huivista? Seuraavalla kerralla sitten. Tekeillä on myös sinisukat esikoisen opelle, ja mielessä itää myös kirjoneulesukat (!!!) eräisiin aikuisiin jalkoihin kiitokseksi parista viime vuodesta. Kesken on Noro-projektikin, jossa vaa'an patterointi ja tekeillä olevien kappaleiden punnitus antoi hiukan lisää uskoa siihen, että lanka saattaa vaikka riittääkin.

Ja käytiinhän sitä viikonloppuna vielä jääkiekkoreissussa. Pojat saivat Oulussa palautukset maan pinnalle Kärppien valkoiselta (6-0) ja mustalta (11-1) E98-joukkueelta. Ketään eivät jääneet tappiot harmittamaan, ja minäkin ehdin pikaisesti tapaamaan ystävääni kaupungilla. Olisikohan kiekkokausi nyt ohi lopullisesti?