Sinisukat

Taas perusmallin sukat. Miten niin minä toistan itseäni?



Malli: omasta päästä, varresta aloitettu, 60 s alussa, ranskalainen vahvistettu kantapää, nauhakavennus.

Lanka ja menekki: Sini-violettikirjava Hjerte sock 4trådet, 56 g

Puikot: 2,5 mm ML 2-in-1

Koko: 37, toivottavasti

Kenelle: esikoisen opelle

Muuta: Tämähän on hyvin käyttäytyvää pätkävärjättyä sukkalankaa. Se teki hauskan galaksikuvion joustimeen ja lätäköityi muutaman kerroksen verran kantapään kääntämisen jälkeen. Sitten se palasi nopeasti kirjavaan olomuotoonsa. Neuloessa olin sitä mieltä, että toinen sukka olisi tummempi kuin toinen, mutta kuvasta sitä ei ainakaan huomaa. Sukista jäi paljon jämälankaa, ja siitähän minä tykkään.

Edellisen postauksen kovan onnen sukat ovat saamassa uuden elämän. Saksin sukat halki takaa ja suunnittelen seuraavaa vaihetta.

Noro-jutska on edennyt muutaman päivän pikavauhtia, ja lanka riitti! Jämiäkin jäi melkein kerällisen verran. Nyt olisi enää kaksi työvaihetta jäljellä.

Prismassa näin eilen Ihmeen: lehtihyllyssä oli Interweave Crochet ja joku asiallisen näköinen englantilainen virkkauslehti. Molemmat jäivät ostamatta, sillä sisältö ei puhutellut.

Huomenna on jo toukokuu!

Huopikkaat, huopikkaat

Pesin lasten talvitamineita ja nakkasin mukaan unisukkani, jotka olin tehnyt Araucania Ranco Multystä. Sain aikaiseksi itselleni liian pienet huopatossut, hienopesuohjelma oli sukille liikaa.

Sukat uusina ja sopivina, jollaisina haluan ne muistaa

Elämä on.

Kuopuksen villahaalarikin näytti vähän huopuneelta, mutta uskon saaneeni sen venytettyä takaisin kuopukselle sopiviin mittoihin. Voi kyllä olla, että haalari ei enää ensi syksynä ole hänelle sopiva.

Tarinan opetus?

Käytä vain konepesun kestäviä sukkalankoja,
ja ellet, pese villaohjelmalla tai käsin!

Päivän hyvä uutinen on, että kuvien lataaminen onnistuu taas. Toinen hyvä uutinen on, että tiedossa on kiva ilta tiimin kiekkoäitien, saunan, ruoan ja viinin kanssa.

Tämäkin varmaan huopuisi kivasti pyykkikoneessa...

Keväinen huivi

Sainpas tämän valmiiksi langan kesken loppumisesta ja kunnollisen pingotuspaikan puuttumisesta huolimatta. Lankaa tarjosi lisää ystävällisesti Tarja. Väri oli oikea, mutta tummempaa värjäyserää, ja vaihtoraita näkyy viimeisessä vaaleanpunaisessa raidassa. Vieraspatja valikoitui lopulta pingotusalustaksi.



Malli: Lankakomeron Kevätpäiväntasaushuivi

Lanka ja menekki: Virolainen liukuvärjätty villalanka 8/2, 281 g

Puikot: Addi Lace 4,0 mm, virkattu päättely 2,5 mm koukulla

Koko: 250 cm * 100 cm

Kenelle: Itselleni ajattelin, mutta voin antaa lahjaksikin

Muuta: Langanmenekki yllätti. Tein kaikki vihjeet kokonaisuudessaan. Vironvilla löyhkäsi, kun liotin huivia. Huivi löyhkäsi myös pingottaessa. Se haisi vielä kuivanakin, ja laitoin sen viikoksi parvekkeelle naapurien savustettavaksi. Huivissa on ominaishajua vieläkin jäljellä, mutta nyt sen kanssa jo voi elää.

En itse ole oikein huivien käyttäjä, vaikka tykkäänkin neuloa niitä. Tässä kivaa oli puoliympyrän muoto ja kaunis pitsimalli, niin kuin Lankakomerolla aina.

---

Sotkamo oli entisellä paikallaan tänään, ja tapasin myös paikallisen neulojan. Oli kiva nähdä! Sotkamoon oli ilmaantunut lahjatavarakaupan yhteyteen lankakauppakin, jossa oli paljon mm. Katian lankoja. Hintoja katsellessani onnittelin itseäni vielä kerran siitä, että jalat kuljettivat eilen kirppikselle, vaikka Pulmalle... siis Plumalle ei ole vieläkään mitään suunnitelmia. En ole viitsinyt edes kuvata lankaostoksiani, sillä kaapelilaajakaistayhteytemme toimii edelleenkin miten sattuu, enkä usko, että kuvien siirtäminen nettiin onnistuu vieläkään. Huivikuvan siirsin samalla kertaa kuin sukkakuvatkin.

Se en ollut minä!

Ajauduin aamulla kirppikselle asioidessani lähitienoolla. Kotiutin sieltä lankoja yli kilon hyvin halvalla. Tummanharmaata tai mustaa ja kiiltävää Katia Plumaa oli puoli kiloa avaamattomassa alkuperäismuovissaan ja sekalaisia vaaleanpunaisia ja ruskeita suhteellisen tuoreita Novitan kesälankoja melkein kilo. Eikä ole mitään hajua, mitä näistä tekisin. Tai milloin.

Lankavaraston kutistaminen ei kuulkaa onnistu tällä tavalla. Ja huomenna menen saattamaan itseni uudelleen kiusaukseen. Käyn Sotkamossa, jossa on hyvä lankaosasto vaatekaupan alakerrassa.

Kuinka sukkalanka kesytetään?

Ratkaisu kuvaongelmiin ei ole vielä valjennut kokonaisuudessaan, mutta se on jo selvää, että syyllinen on laajakaista. Lainakännykän tarjoaman yhteyden turvin kuvat siirtyivät, joten ongelmien jäljet johtavat paikalliselle sylttytehtaalle...

---

Olen tehnyt jämälangoista sukkia ennenkin, mutta varsinainen tajunnanräjäyttäjä oli oppia neulomaan raitasukkia spiraalina. Tällä tavoin jopa hirvittävinkin pätkärääkätty lanka saattaa alkaa käyttäytyä hillitysti, kun yhdistää langan lähes yksivärisiin samansävyisiin lankoihin. Näissä lahjaksi aiotuissa sukissa on käytetty kuusi eri jämälankakerää liki viimeistä senttiä myöten.


Malli: Muistuttaa kovasti Stashbuster spirals-sukkia (ravlink), mutta oikeastaan tekniikka on Grumperinalta ja toteutus omasta päästä. 56 s aloituksessa, sileä ranskalainen kantapää. Nauhakavennus kärjessä, silmukoitu kiinni.

Lanka ja menekki: kuusi eri jämäkerää Nalle Coloria, Maijaa ja Elisa Megasport Degradea, yht. 79 g

Puikot: 2,5 mm ML sukka kerrallaan

Koko: n. 38 toivottavasti

Kenelle: kuopuksen hoitajalle

Muuta: Rakastan kutoa näitä ohuita raitoja spiraalina, mutta valitettavasti magiclooppaus 2-in-1-tyylillä on mahdotonta, langat sotkeentuvat. Yritin kyllä varsien puoliväliin asti, mutta sitten meni hermot. Hirveinkin pätkärääkätty alkaa näyttää lähestulkoon hyvältä yhdistettynä saman väriperheen sävyihin- tai kunhan on jotain yksiväristä kaveriksi. Tällä tyylillä voi myös käyttää jämälangat viimeistä senttiä myöten. Toivottavasti saaja arvostaa värimaailmaa- sen olen päätellyt hänen vaatetuksestaan. Olisin halunnut pitää nämä itse, mutta teen itselleni joskus ihan omat raitasukkaset. Nämä ovat ihan tarkoituksella hippusen liian pienet minun suoräpylöihini. Ei tule kiusausta pitää sukkia itse.


Nämä sukat valmistuivat ennen kuin raidalliset kaverinsa.


Malli: perussukka omasta päästä, 56 s alussa, sileä ranskalainen kantapää ja nauhakavennus kärjessä, silmukoitu kiinni

Lanka ja menekki: Nalle Colori harmaa ja klovninyökkäys yht. 70 g

Puikot: 2,5 mm ML 2-in-1-tyyliin

Koko: sattui vähän liian pieni, n. 35-36 olettaisin

Kenelle: varastoidaan mahdollista myöhempää käyttöä varten, kuopuksen jalka kasvaa kuitenkin joskus näihin sopivaksi.

Muuta: Autoiluneule pääsiäiseltä. Piti tulla vähän isommat, mutta autosta löytyi mittanauhaksi vain jääraapan laita, eikä se oikein toiminut mittana, ja toisaalta kuvittelin, ettei lanka riitä loppuun saakka. Nyt tuo riemunkirjavanlevoton Nalle C. on kokonaan loppunut varastostani.

Muistaako kukaan enää mainintaa haisevasta huivista? Seuraavalla kerralla sitten. Tekeillä on myös sinisukat esikoisen opelle, ja mielessä itää myös kirjoneulesukat (!!!) eräisiin aikuisiin jalkoihin kiitokseksi parista viime vuodesta. Kesken on Noro-projektikin, jossa vaa'an patterointi ja tekeillä olevien kappaleiden punnitus antoi hiukan lisää uskoa siihen, että lanka saattaa vaikka riittääkin.

Ja käytiinhän sitä viikonloppuna vielä jääkiekkoreissussa. Pojat saivat Oulussa palautukset maan pinnalle Kärppien valkoiselta (6-0) ja mustalta (11-1) E98-joukkueelta. Ketään eivät jääneet tappiot harmittamaan, ja minäkin ehdin pikaisesti tapaamaan ystävääni kaupungilla. Olisikohan kiekkokausi nyt ohi lopullisesti?

Ei onnistu

Nettiyhteyden kanssa on ollut melkoisia ongelmia. Esitin jo palveluntarjoajalle, että yhteys toimii niin huonosti, ettemme me varmaankaan pysty edes heidän laskujaan maksamaan.

Nyt nyppii eniten, että kuvien lataaminen ei onnistu. Ei tänne eikä flickriin. Se kestää ruokottoman kauan eikä valmista tule sittenkään. Yhteys ilmeisesti jossain välissä menee aina poikki, tai koneen asetuksia on muutettu eikä minulle ole kerrottu.

Bloggaa tässä sitten mistään, kun kuvat eivät siirry. Mur.

Pääsiäisen jälkeen

Koeneulontaprojekti on ollut hetken telakalla, sillä tuli yhtäkkinen pakottava tarve väsätä jämälankasukkia. Olisi hirmuinen hinku tehdä lisää sukkia lahjatarkoituksiin, mutta toisaalta koeneulontahanke on kesken ja se on tehtävä loppuun. Pelkään, ettei lanka riitä, sillä kaikesta huolimatta en saa pyörönä tiheyttä kohdalleen- teen liian tiukkaa. Olen aloittanut jo kerran alusta, ja nähtävästi on taas purettava ja aloitettava kolmannen kerran. Ärrh. Vai vaihdanko vain kylmästi puikkokokoa noin vain kesken kaiken ja toivon parasta?

Kaikenlaista muutakin kuuluu. Tarvitsisin sukkakirjojani, mutta ne ovat edelleen Siellä Jossakin, johon ne ennen muuttoa pakkasin (ts. jossakin lukuisista kirjalaatikoistani, jotka ovat purkamatta). Muutamme kesällä uudelleen, joten nähtävästi tällä välin neulon sitten netin ilmaisohjeista, jos sukkaohjeita tarvitsen.

Harrastimme kotimaanmatkailua puolison kanssa lankalauantaina. Veimme lapset mummoloihin (juu, toinen toiseen ja toinen toiseen, eivätpähän ainakaan pystyneet tappelemaan keskenään) ja kävimme päiväseltään Lapin pääkaupunkia katsomassa. Yhtä pikavisiittiä vuodelta 1983 lukuunottamatta en ole koskaan käynyt niin pohjoisessa. Tykkäsin maisemista. Ranualta ostimme kassillisen karkkia paluumatkalla.

Ensi viikonloppuna vuorossa on jälleen jääkiekkoa, vaikka kauden piti jo olla ohi. Joukkue sai kutsun Ouluun pelaamaan Kärppien E2-joukkueita vastaan.

Taidan tästä lähteä kaupungille ja käydä pitkästä aikaa kirppiksellä muiden asioiden hoitamisen ohessa. Pitäisi varmaan myöskin varata kirppikseltä pöytä ja myydä pois pieneksi käyneitä lastenvaatteita ym. tarpeetonta, mutta käyn haistelemassa markkinoita ensin.

Seuraavassa osassa mahdollisesti tulossa: Haiseva huivi ja kuinka käytetään klovinoksennus-pätkärääkätty Nalle viimeistä metriä myöten loppuun ilman migreenikohtausta.

Kiekkokauden päättyessä

Nyt en kirjoita neulomisesta mitään (joo, en ole saanut mitään aikaiseksi, Norojutska on menossa vähän pidemmällä kuin viimeksi), vaan junnukiekosta. Olette vapaita siirtymään muualle, mikäli aihe herättää vilunväristyksiä (juu, jäähalleissa on aika kylmä).

Juniorijääkiekkoa harrastetaan usein seuroissa niin, että innokkaat pojat pelaavat ja osa isistä valmentaa. Niin meilläkin. Pitäisi muistaa, että kyse on lopultakin lapsen harrastuksesta, eikä aikuisen pätemisen paikasta. Pelaajat ovat lapsia siellä toisessakin vaihtoaitiossa.

Jääkiekko on fyysinen peli, vaikka vielä nämä pikkupojat eivät saa taklata (ensi vuonna saavat, mutta onkohan se pelkästään iloinen asia?). Jokainen touhussa mukana oleva vanhempi voi kysyä itseltään, miltä minusta tuntuu, jos minun lapseni jää jäähän makaamaan? Voi myös kysyä itseltään, haluanko minä olla sen pojan vanhempi, joka tahallaan tai vahingossa aiheuttaa vastustajan pelaajan loukkaantumisen? Jäällä on säännöt, joiden mukaan pelataan. Asiaa ei paljon auta, jos valmentajavanhempi selittelee lapsensa viattomaksi koko tilanteeseen, kääntää mustan valkoiseksi. Jos esimerkiksi poikittainen maila on säännöissä kielletty ja kaveri lentää kuin märkä pyyhe jäähän, vikaa on jossain muualla kuin siinä, että tyyppejä on opetettu sukeltamaan ja filmaamaan. Vikaa on siinä päässä, joka tekee sääntörikkomuksen. Piste.

Meillä vanhemmilla on vastuu lapsen käyttäytymisestä jäälläkin. Tunteiden pitäisi olla hallinnassa niin jäällä kuin valmentajilla vaihtoaitiossa.

Joo, oltiin turnauksessa viikonloppuna. Minun pojalleni ei käynyt kuinkaan, mutta pari tapausta katsomosta nähtynä veti hiljaiseksi loppuottelussa. Nämä ovat 11-vuotiaita, herran tähden. Niillä pitäisi olla jäällä kivaa eikä ketään pitäisi taluttaa pois kentältä.

Pojat tulivat turnauksessa toiseksi, mutta voisi vielä sitäkin kysyä, olisiko loppuottelu päättynyt toisin ilman yhtä täysin turhaa sääntöjenvastaista temppua, jonka seurauksena muu joukkue pelasi 5 minuuttia alivoimaa?