Lämpimiä ajatuksia

Esikko sai blogiarvontavoittonsa viime viikolla. Minulla ei ole siitä kuvaa, mutta Esikolla on.


Tällainen vaihtopaketti lähti Äiti-puffalle Lämmin Ajatus-vaihdossa. Paketissa piti olla vähintään 100 g lankaa, ja valitsin Garnstudion Alpacan ihkun pinkkinä. Täydensin paketin lankaosastoa keväällä koolaamallani hempeän vaaleanpunaisella Woolilla. Suklaata suklaan ystävälle, tietysti. Laitoin myös Kainuun uuden maakuntasukkaohjeen, joita oli yhdessä kaupassa jaossa ihan valmiiksi kopioituna. Olin onnellinen saadessani sukkaohjeen itsellenikin. Onnistuin nimittäin itse käyttämään sitä Kainuun Sanomia leivinuunin sytykkeenä, jossa ohje oli... Jouluinen itsetehty sydänkoristemalli on kirjasta "201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin" (on siinä kirjalla nimi, joka on vaikea muistaa!). Lämmintä ajatusta edustavat sekä sukkaohje että kool-Wool.

Sukkien tekniset tiedot:

Malli: Idan sukat - blogin nimeä en muista millään :-(

Lanka ja menekki: fuksianpunainen Gjestal Maija, 76 g

Puikot: 2,5 mm (tai 3,0 mm, en muista enää!) pyöröt, magic loop 2-in-1

Koko: noin 37, toivottavasti

Kenelle: Äiti-Puffalle

Muuta: Sukissa oli muistaakseni vain 48 s, sillä minulla on kai sitten löysä käsiala ja sukkien saajalla useamman numeron pienempi jalka kuin minulla. Mallineule oli helppo, kantapäästä tuli ranskalainen. Silmukoin kärjet kiinni, kokeeksi.

Ja vielä sydänkoristeesta samat:

Malli: Sydän kirjasta "201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin"

Lanka ja menekki: punainen Novita Tennessee 5 g

Koukku: 3,5 mm

Kenelle: Äiti-Puffalle

Muuta: Homma oli aikamoista nypertämistä ja ihmettelyä. Ohjeen kaavio oli ok, mutta soisin virkkausohjeiden olevan sellaisia, ettei lankaa tarvitsisi katkoa kesken työn useammin kuin kerran. Unohdin kiristää toisen spiraalin kunnolla kiinni, ja sydän näyttää nyt siltä kuin se iskisi silmää.

---

Tulossa: joululahjapipo velimiehelle. En saa päätettyä, onko se liian pieni vai eikö ole.

Karvahirviön paluu

Kiitos kaikille ongelmiini osallistuneille. Hyviä vinkkejäkin sain. Selain on aina IE, joten siitä se ei ole kiinni. Asia on tutkinnassa, mikä juttu näissä kuvissa oikein on. Saatan kokeilla ja haamupäivitellä saadakseni selville, miten tämä oikein pitäisi tehdä.

Tässä tämä nyt on, karvahirviöhuivi ja olen vieläpä etuajassa. Olen tehnyt näitä nyt tilauksesta neljä ja kaksi esikoisen tiimin arpajaispalkinnoksi. Kaksi kolmen kerän huivia ja neljä kahden kerän huivia. Nyt saa riittää näiden virkkaaminen.

Malli: Novita talvi 2006, ohje 1

Lanka ja menekki: tummanvioletti Novita teddy, noin 3 kerää

Koukku: 10 mm

Koko: arvio: pitkä sivu yli 2 m, kolmion keskikohta: alle 1 m

Kenelle: huivi tilattiin joululahjaksi

Muuta: Kympin koukku on käteen ihan halko. Malli on nopea, mutta puuduttava. Teddy tuntuu muoviselta. Mutta huivin tilaaja halusi juuri tällaisen. Kaksi iltaa ja siinä se. En tekisi tätä huivia itselleni.

Miksi

No niin, seuraa läjä tyhmiä kysymyksiä. Kuherruskuukauteni uuden blogin kanssa alkaa selvästi olla ohi.

Miksi osa kuvistani aukeaa suuremmiksi ja osa ei? Siinä ei tunnu olevan mitään johdonmukaisuutta. Haluan, että ne aukeavat suuremmiksi klikkaamalla, mutta en tiedä, mitä minun pitäisi tehdä, että ne toimisivat niin. Kävin raplaamassa blogini Picasa-albumiakin, jossa siis kuvat ovat (tai nuo Avast-villatakkikuvat on tuotu ehkä toisaalta, en muista enää). Suurin osa kuvista pitäisi olla blogini Picasa-albumissa. Täytyy ehkä uudelleen liittää kuvia tai jotain. Vai mikä tuohon auttaisi?

En myöskään ymmärrä, miksi rivinvaihtoni eivät satu minulle mieliksi blogin ulkoasuun. Joskus kappaleiden välissä on ihan liikaa tilaa ja joskus liian vähän, vaikka editointitilassa kaikki näyttäisi olevan kunnossa.

Lisäksi kuvien saaminen oikeille paikoilleen on täällä tuskallisen työlästä: ne tulevat aina tekstin yläpuolelle. Mrr.

Ja vielä yksi kysymys, joka ei liity blogin lastentauteihin: Suositelkaa kerijälaitetta ja ostopaikkaa. Täältä ei taida saada niitä kaupan hyllyltä, joten nettitilailuksi menee.

Käsitöistä: Tilattu karvahirviöhuivi Teddystä alkaa nähdä päivänvalon. Tavoitteena on antaa se tilaajalle lauantaina. Elämässä täytyy olla tavoitteita...

Postilaatikolta tuotua

Hih, vein eilen omien blogiarpajaisten palkinnon postiin ja tänään sain Lellulta arpajaisvoiton! Ihana paketti olikin, kiitos paljon Lellulle! Fortissima Coloria, Ystävän teetä ja lankavyyhti. Se näyttäisi sukkavahvuiselta ja käsinvärjätyltä sekä värit ovat ihan minua.

Kiitos myös keskeneräisen palmikkotakin (ohje, pdf) kehuista! Täytyy ottaa se esiin komerosta. Jotenkin minulta loppui viime keväänä virta kesken sen kanssa ja lumikin ehti sitten sulaa pois. En ihmeemmin pidä säätämisestä, jota tuon takin kanssa olen harrastanut jo melko paljon (mm. pyörönä neulottavasta puserosta väänsin takin ihan väkisin, tein resorit, joita ohjeessa ei ollut, levensin ohjetta vähän jne.). Minulla on visio kauluksesta, mutta toteutuksen kanssa on vielä muutama kysymysmerkki. Pitäisi varmaankin vain kokeilla, miltä se kaulus alkaa näyttää (enkä tykkää muuten purkamisestakaan- se on niin turhauttavaa!).

Tänään saattaa lähteä Lämmin Ajatus-vaihtopaketti jonnekin...

Keskeneräisiä

Esikko saa postia lähiaikoina. Unohdin kuvata lähetyksen. Sama pää kesät talvet...



Mitähän seuraavaksi tekisi? Sen karvahirviöhuivin Teddystä, ehkä. Langat ovat olleet auton takapenkillä noin viikon. Hyi minua, kun en saa niitä edes sisälle asti (huomatkaa kiinnostuksen taso tilaustyöhön, mutta kun en osannut sanoa ei. Kyllä minä sen teen jouluksi...).


Kesken olisi edelleen muuan palmikkoneuletakki itselleni. Ei paljon puuttuisi, ei. Lupaan tehdä sen loppuun tämän vuoden puolella. Varmasti.

Kuvattu viime talven lumilla ja tässä pisteessä takki on edelleen.

Kaulus ja nappilistat puuttuvat. Laiska mikä laiska.

Kuopuksen haalariin pitäisi ommella nappi lahkeen sisään ja viritellä napinreikäkuminauhasta jalkalenkki. Minulla pitäisi olla jossain Reiman luja ja kuminen jalkalenkki, mutta en löydä sitä mistään niistä paikoista, jossa se loogisesti voisi olla. Oli pakko ostaa pätkä kuminauhaa kaupasta. Se ei tule kestämään, mutta elämä on. On pakko ommella nappi haalariin vielä tänään. Äh.

Pikapipo

Uhkasin tehdä esikoiselle uuden pipon, ja se on nyt tässä. Väri on vääristynyt, mutta kuvitelkaa pipo tummansiniseksi.

Malli: Novitan syksy 2008-lehdestä

Lanka ja menekki: tummansininen Novita Mambo 70 g

Puikot: 7,0 mm pyörö, ML

Kenelle: esikoiselle korvaamaan reissussa rähjääntynyttä edellistä pipoa

Muuta: Tykkäsin kovin mallineuleesta (1. krs: 1 o, 1 n, 2.krs: kaikki o). Ensiyrittämällä summamutikassa jäähallissa neulotusta päälaesta tuli liian iso, joten purkuun ja tiukemmat kavennukset kotona suoraan Novitan ohjeesta. Tuli liiankin tiukat minun makuuni ja lopputulos vetää pipoa laineille päälaelta, mutta sain lapsen silmät jälleen näkyviin pipon alta. Kuulemma ihan hyvä päähine, ja niin uskotaan. Voisin tehdä Mambosta lisääkin pipoja. Neulominen ei olisi vienyt kahtakaan tuntia, jos en olisi soheltanut kavennuksia omasta päästäni odotellessani pelin alkua. Ohjehan ei tietenkään ollut hallilla mukana. Kyseenalaista on kyllä, tarvitseeko moisen päänlämmitysvälineen neulomiseen minkäänlaista ohjetta...

---

Kovin kiireiseltä elämä tuntuu ja flunssaakin pukkaa. Yhtäkkiä tuli viime yönä talvikin, ja nyt se lumi sitten pysyy maassa tuonne huhtikuun alkuun, eikös niin?

Ulos kaapista

Uusi Ulla näytti hyvältä. Kiitos Ullan tekijöille ja koostajille!

Ensimmäinen kirjoittamani ohjekin oli siellä.

Nyt takaisin ruoanlaittoon. Esikoisen jääkiekko on kyllä aikasyöppö harrastus, ihan kuin ei ehtisi muuta tekemään kuin jäähallilla notkumaan. Mutta silti minä tykkään siitä.

Jumissa

On uusia lankoja. On uusia puikkojakin. Joulu on tulossa. Eikä minua huvita neuloa mitään. Tai ehkä huvittaisi, jos pääsisin jotenkin alkuun. Kärsin ehkä villatakinviimeistelynjälkeisestä stressistä. Tai siitä, että ohjeeni ovat sekavanlaisessa järjestyksessä enkä löydä mieleisiä mistään.

Mitä tässä pitäisi saada aikaan jouluksi? Veljelle perussukat tai pipo tai molemmat. Sukkalankakerän sain sentään jaettua (magiclooppaamista ajattelin jälleen harrastella 2-in-1). Projektihan on ihan aloittamista vaille valmis! Esikoisen pipo on hyvin räjähtäneen näköinen. Kaivettu esiin paksua lankaa uutta pipoa varten. Tämän tekisi todella nopsaan, kun vain aloittaisi. Kummipojalle huovutetut lapaset hahtuvasta.

Keskityin hetkeksi myös editoimaan keskeneräistä sukkaohjettani. Pitäisi sekin neuloa uudelleen omien merkintöjen mukaan.

Lisäksi otin vastaan virkattu verkkohuivi 3 kerästä Teddyä-tilauksen. En ole aloittanut vielä sitäkään, vaikka sen koukuttelisi kokoon illassa tai kahdessa, hapsuineen.

Huomenna on taas jääkiekkopäivä (näitähän riittää tulevinakin viikonloppuina, kun pojat pelaavat kahta lähialuesarjaa). Tällä kertaa minulla ei ole muita velvollisuuksia kuin toimittaa jälkikasvu ajoissa paikalle asianmukaisesti varusteltuna (mv-kassin raahaaminen EI OLE valkoisen naisen hommaa!), katsoa peli sekä kehua että mahdollisesti lohdutella jälkeenpäin. Illalla minulla on sitten Mestis-kioskivuoro. Ei kovin paljon huvittaisi, mutta onneksi ilta hallilla menee yhdessä hujauksessa.

Arvontapalkinto on koossa ja odottaa lähettämistä. Ensi viikolla matkaan lähtee myös Lämmin Ajatus-vaihtopaketti, sillä jotain sentään olen saanut aikaiseksi.

Arvonta suoritettu!

Lopultakin ehdittiin arpomaan! Viikonlopun jälkeen on ollut monenlaista ohjelmaa, mutta nyt esikoinen otti 36 arpalipukkeen joukosta voittajaksi...

Esikko!

Onnea! Esikko voisi laittaa meiliä teisa[ät] jippii.fi, niin arvontapalkinto lähtee postiin niin pian kuin saan sen kootuksi.

Kiirettä on tosiaan pitänyt niin, etten ole ehtinyt neulomaankaan mitään. Viikonlopulle on tiedossa jälleen jääkiekkoaiheisia menoja.

---

Pitäisikö minunkin esitellä messuostokseni?

Ne vyyhdinpuut Piikko-pirran kojusta. SatuH:lla ainakin on samanlaiset. Toistaiseksi näitä ei ole käytetty. Mutta nämä säästävät jatkossa apulaisten käsiä. Joululahjaksi ostan itselleni vielä kerijälaitteen.

Pirtin hahtuvaa. Villasukka raahasi näistä suurimman osan messuille minua varten, mutta ostin itse vielä yhden kiekon lisää. Valinta oli vaikea. Kävin katselemassa värejä ainakin kolme kertaa ennen kuin päädyin tuohon tummasävyiseen vasemmassa laidassa. Yhdellä näistä kerroista puhuttelin kojulla erästä ystävällisen näköistä naista, joka oli tutun oloinen... ja kysyin, olisiko hän ehkä Rva Oranssi, ja kyllä hän oli! Näistä kiekoista pitäisi saada muutama joululahja aikaan, mutta miten minä raskin neuloa näitä?

Ja lisää lankaa. Sukkalankaa, huivilankaa ja sukka- tai huivilankaa. Elegantille, tummanpuhuvalle Navialle ja punaiselle pötkylälle (Shibuiknits Sock, väri China Red) on myöskin pari. Tuo punainen sukkalanka oli ihan hirveän äänekästä ja se oli pakko ostaa pois, että se olisi lopettanut huutamisen. Keskellä oleva vaaleampi CTH, väri Spring Frost, on minulle jotenkin epätavallinen valinta, mutta tuota lankaa käyn usein katsomassa lankavarastossani. Kiehtova väritys.

Lisäksi ostin messuilta vielä itselleni KnitPicksin sukkapuikkosetin, vaikka nykyään neulon todella harvoin sukkapuikoilla.

Avast-villatakki

Aloitin tämän esikoisen villatakin kesälomamatkalla elokuussa. Homma takkusi ja minulla oli tylsää, vaikka perinteistä hihasyndroomaa ei tällä kertaa esiintynytkään- tein ne nimittäin ensimmäiseksi. Palmikkokaaviot olivat jokseenkin hankalia seurata ja koska en mitenkään voinut käyttää palmikkopuikkoa, sovelsin. Alussa on sössähdys toisen puolen palmikoissa- ne menevät väärin toistensa alle ja päälle, mutta sitä ei kukaan huomaa valmiissa takissa. (Paitsi minä.)

No, pitää kohta joutua ja muu elämäkin häiritsee pahasti bloggaamista, joten tässäpä muistiinpanoja.

Malli: Avast, Knitty

Lanka ja menekki: tummansininen Schachenmayr nomotta merino, n. 370 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: ohjeen S

Kenelle: esikoiselle

Muuta: Käänsin takin helmapalmikkokaitaleen pystyyn molemmille puolille vetoketjua. Jouduin lopettamaan palmikot vähän rumasti ennen aikojaan, mutta en jaksanut ajatella sulavaa jatkoa ylös asti, vaan lopetin ne kuin seinään, kun raglankavennukset painoivat päälle.Neuletiheyteni sopi riittävällä tarkkuudella ohjeessa annettuun, ja takista tuli sopivasti pienempi kuin ohjeen S-koko. Takki on tässä himpun yli 150-senttisen herrahenkilön päällä. Takki vaati hirveästi ompelemista: hihan sivusaumat ja kaikki mahdolliset käännökset (kaulus, hihansuut, helma, vetoketjukaistaleet). Vetoketjun (pituus 65 cm) ompelin Ullan ohjeilla takkiin käsin. Takista tuli väriä myöten sopiva käyttäjälleen. Lanka on ihanan pehmeää, joustavaa ja luultavasti se venähtää vesipesussa.

Palmikkoja lähemmässä syynissä.

Minä tykkään lopputuloksesta, vaikka silmukoiden poimiminen ja ompeleminen ovat vaiheita, joissa saatan pilata muuten hyvältä näyttäneen neuletyön.

Muutakin asiaa olisi, esim. arvonta, jota ei ole vielä suoritettu, ja messuostoksissa kieriskely. Olkaa kärsivälliset- me tästä lähdemme villatakkimallin kanssa jäähallille. (Blogger tökkii, joten en tiedä, saanko tätä julkaistua...)

Tampereella

Eilen oli oikein kiva päivä Tampereella. Jouduin kylläkin heräämään aikaisin (klo 3.20!), että ehtisin aamuneljältä lähtevään Pendolinoon. Junanvaihto Kuopiossa, horrostamista Pieksämäelle asti ja loppumatka hereillä.

En ole Tampereella käynyt noin 20 vuoteen, enkä ollut löytää oikean bussireitin varrelle ennen kuin kysyin neuvoa. Kaupunki ei ehkä ollut parhaimmillaan puolipimeänä, tihkusateisena lauantaiaamuna, ja minäkin olin aika tavalla hukassa astellessani Hämeenkatua ja ajatellessani, että sellaista bussipysäkkiä ei tulekaan, jonne minut neuvottiin. No, löytyihän se ja noin puoli tuntia myöhemmin olin jo Pirkkahallissa messuilla.

Ostoksia... Näytän myöhemmin, en ole vielä kuvannut niitä. Parhaimmistoa kuitenkin on omat vyyhdinpuut!

Tapasin myös ihania ihmisiä; Villasukka, Rva Oranssi, Talutin, Tarja, Tui, Laika, SatuU, AnneM, Katiija... Jäikö joku mainitsematta?

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja noin kolmen kieppeillä ostostelukuntoni alkoi olla lopussa. Maksimoin varmuutta ehtiä junaan, ja jo lähdin kolmen jälkeen kohti keskustaa bussilla. Minusta Tampereessa on parasta kaupungin läpi virtaava vesi, pidän kovasti maisemasta. Tihkusade jatkui edelleen. Junani lähti kylläkin vasta 17.05, mutta ehdinpä tutustua Tampereen rautatieaseman elämään (joitakin väsytti niin, että nukkuivat lattialla?) ja juoda siellä kahvin ja syödä patongin. Junaan ilmaantui pari kännikalaa, joista sai kärsiä samassa vaunussa ensin Pieksämäelle ja junanvaihdon jälkeen vielä Kuopioon saakka. Olin kotona melko tarkkaan klo 23.

En ole unohtanut arvontaa ja kuvaan messusaaliini myöhemmin. Nyt menen laittamaan ruokaa, sillä ystäväni käy kyläilemässä ohi kulkiessaan. Myöhempään ajankohtaan!

Repun pakkaamista

Arvonta-aika on täynnä. Kiitos arvontaan osallistuneille! Reppuun on jo pakattu välipalaksi vilja-hedelmäpatukoita, tuo huivi, villasukat junaan ja vaihtosukat (kokemus on osoittanut, että jo sukkien vaihtaminen virkistää jalkoja), käsiapteekki, paperinenäliinoja, junaliput ja kännykkäpussi... Vesipullo odottaa tyhjänä repun vieressä ja voileivät teen myöhemmin. Jalkaan lenkkarit.

Tällä kertaa en arvonnassa kysellyt väri- tai muitakaan toiveita, joten nähtäväksi jää, osaanko hankkia voittajalle (jota ei ole vielä edes arvottu!) mieleisen palkinnon.

Olin esikoisen kanssa tänään kotona niin myöhään, että valmiin takin kuvaaminen oli pakko jättää toiseen päivään. Olen tekemiseeni kuitenkin Hyvin Tyytyväinen.

Antauduin chenillen edessä ja tunnustin tappioni. Yritin vielä virkata sitä, mutta ei, neulominenkin toimi paremmin. Sen langan paikka olisi kangaspuissa. Päiväkoti sai tänään pussillisen askartelulankaa. Toivottavasti heillä on siellä minikangaspuut.

Vielä ehtii

...osallistua alempana. Olen saanut hurjasti hyviä vinkkejä, kuten esimerkiksi paperinenäliinat, shoppaussuunnitelma ja vaihtokengät. Näistä vinkeistä kootaan survival-kit messuille!

Fontti on nyt vähän suurempaa, ja tässä kirjoittaessa koko näyttää hölmöltä. Kokeilen vain, olisiko tämä luettavampaa.

Olen ommellut esikoisen Avastiin vetoketjun (puuttuu ihan vähän vielä, ja mallikin on vielä koulussa). Saan sen tänään valmiiksi ja huomenna raportoin, jos ehdin. Olen huomisen vapaalla ja tarkoitus on vähän siivota, pyykätä ja laittaa ruokaa, jotta miesväki voisi lauantaina viettää laatuaikaa keskenään, kun minä taas vietän laatuaikaa yksinäni, työkaverini seurassa tai eräiden blogituttavien kanssa Tampereella. Kenellä on matkakuume???

Löysin kivannäköisten chenillestä neulottujen pyyhkeiden ohjeen. Minulla on tuota riivattua terrakottan väristä lankaa (nimeä en langalle tiedä, mutta sen pitäisi olla 100% puuvillaa) ja yritin aloittaa em. pyyheliinaa. Karmeaa, vaikka ei tarvitsisikaan nurjata yhtäkään silmukkaa. Voiko samettilankaa käyttää yhtään mihinkään? Virkkaamalla se on kuulemma siedettävämpää kuin neulomalla. Millaista pintaa tekisit chenillestä virkkaamalla, jos tavoitteena olisi pyyheliina? Vai antaudunko ja vien sen päiväkotiin askartelumateriaaliksi?

Arrrr...

Tänään on sopiva päivä aloittaa blogiarpajaiset. Ilmoittautua voit kommentteihin perjantai-iltaan (14.11.) klo 18 saakka. Arvonta suoritetaan joskus sen jälkeen. Arvonnan tulos julkaistaan myöhemmin sekä voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Viikonloppuna pitää vähän kiirettä, sillä minut voi bongata sunnuntaina junnujen jääkiekkopelin toimitsijatehtävistä- toivottavasti en ole pahasti univelkainen ja lankakrapulainen tai kärsi muista matkustamisen sivuvaikutuksista.

Vastaa myös kysymykseen, joka tällä kertaa on...

Miten selviydytään Tampereen Kädentaidot-messuilla hengissä? (Eli mitä pakkaisit laukkuun, miten pukeutuisit ja muita hyviä vastauksia kysymyksiin, joita en tässä ymmärtänyt esittää.)

Voit samalla myös kommentoida uutta blogiani (onko teksti esimerkiksi liian pientä, värit ovat pohjan alkuperäiset, mitä niille tekisin... tarvetta linkeille, mitä muuta?) tai lähettää minulle terveisiä- olen perso sellaisille!

Palkintoa en ole vielä päättänyt, mutta sellainen saattaa löytyä vaikka Tampereelta lauantaina.

Allaoleva turhake lähtee mukaan reissuun, vaikka luulen perillä tarkenevani ilmankin...

Omituisten otusten kerho

Pirena haastoi kertomaan viisi omituisuuttani. Hmjaa.

1. Tiskikoneen täyttäminen on taiteenlaji, jonka vain minä osaan tehdä oikein. Lisäksi pesen kaikki astiat tiskikoneessa, paitsi valurautapannun, jota en edes koskaan käytä.

2. Muumimukikokoelmani on täydellinen.

3. Minun täytyy saada nukahtaa oikealle kyljelleni yöunille- olen kuin koira, joka tekee samat kuviot ennen maate asettumistaan joka ilta.

4. Syön toisten mielestä omituisia ruoka-aineyhdistelmiä. Esimerkiksi lämpimät pinaattiletut ja kylmä sinappisilli maistuvat oikein hyviltä yhdessä (kokeilkaa vaikka!).

5. Minulla ei ole huonekasveja enkä kaipaa niitä.

Tällä kertaa en haastele ketään, mutta mukaan saa ottaa, jos siltä tuntuu!

---

Monta iltaa on mennyt sohvalla torkkumiseen. Esikoisen villatakin (ohje) vetoketjun asennusta (ohje) varten etsin tänään kahta eri väriä ompelulankaa ja ompeluneulani. Aloitin kuopuksellekin vähän vastaavanlaista takkia, johon nappasin uusimman Novitalehden ohjeesta silmukkamääriä. Minulla on jonkun verran Novita Merino-Woolia jemmassa, ja siniset kerät menevät nyt tuohon projektiin.

Tunnustuksia ja noloja tunnustuksia

Sain tämän tunnustuksen kahdeltakin suunnalta: Päivänsäteeltä ja Tiinalta. Kiitos paljon!


Tässä ohjeet eteenpäin:

1. Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfäärin tehdyn panostuksen johdosta, millä tahansa maailman kielellä.
2.Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3. Palkinnon saaja laittaa palkinnon logon blogiinsa.
4.Logo tulisi linkittää alkuperäiseen osoitteeseen.
5. Palkinnon saaja julkaisee säännöt blogissaan. Kansainvälisen Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt löydät kuvaa klikkaamalla.

No niin! Minulla alkaa olla aikamoinen lista luettavia blogeja, ja on vaikeaa valita vain viittä. Yritän kuitenkin: Pelagia Keskiäkäisen tunnustuksista, Mohariina Levottomista sormista, Rva Oranssi Inside Outista, Pirjo-Riitta Värillä väliä... kunhan on punaista-blogista ja Talutin Taluttimen tuotoksista.

Ja sitten niitä nolo-osaston tunnustuksia. En ollut edes ajatellut Tampereen messuille lähtemistä, mutta sainkin siihen tilaisuuden, joten messuilla nähdään. Tilatessani junalippuja sohelsin päivämäärien kanssa, ja sain liput väärillä päivämäärillä. Onneksi edes VR vaihtaa liput toisiin ilman mitään lisämaksuja. Mutta minulla ehti olla jonkun aikaa vuorotellen kylmä ja kuuma, kun tajusin erehtyneeni päivämääristä. Päivästä tulee rankka, sillä juna lähtee klo 4:00 lauantaiaamuna ja reissu on ohi klo 22:40. Ja minä kun muutenkin nukun liian vähän...

Esikoisen kyynärpää näyttää paranevan todella hyvin, vieläpä paljon nopeammin kuin päivystävä lääkäri ennusti. Taidan perua jo tilaamani erikoislääkäriajan.

Palautus maan pinnalle

Minun ensikosketukseni huovuttamiseen on noin vuodelta 1992, jolloin vahingossa huovutin Marimekon villaisen puolihameen minimittoihin. Huopanen-langasta tein toissa kesänä saunahatun, joka jäi nyppyiseksi. Lett-lopi-lanka huopui nätisti, mutta pesukone oli kauhean karvainen huovutuksen jälkeen. Samoin teki eräs vuosikerta-Dalegarn (pesukoneen karvaisuutta myöten). Oikeastaan punamustat lapaset olivat ensimmäinen joka suhteessa onnistunut huovutus, ja siitä huumaantuneena halusin tehdä lisää huovutettuja lapasia.



Esikoinenkin tahtoi huovutetut lapaset, mutta hahtuvaa ei enää ollut tarpeeksi. Ostin lankakaupasta huopuvaa lankaa (M&K Tuva) ja tekaisin hyväksi havaitulla ohjeella lapaset hänellekin. Mutta huovutustulos oli pettymys. Lapaset huopuivat liikaa, ja pinta on kyllä tiivis, mutta froteemaisen nyppyinen. Sain tehdä hiki hatussa töitä, että sain tiukaksi palloksi muuttuneet lapaset sopimaan omiin käsiini ennen kuin laitoin ne kuivumaan. Aamulla ne olivat kuivuneet ja samalla kutistuneet hieman, joten koosta tuli yllättäen esikoiselle juuri sopiva.

Tekniset tiedot:

Malli: edelleen Tellun vanutetut lapaset

Lanka: M&K Tuva, melkein 100 g

Puikot: 6 mm sukkapuikot (langan suosituspuikot)

Kenelle: esikoiselle

Muuta: Huovutin nämä kylpypyyhkeen kanssa 40 asteen kirjopesussa, linkous 800 kierr/min, mukana hieman pyykinpesuainetta. Pinta on tiivis, mutta kauttaaltaan nyppyinen. Kalliiksikin nämä tulivat hahtuvalapasiin verrattuna. Esikoinen kuitenkin tykkää tumpuistaan, joten neulojan ininät lienevät silloin turhia?

Takaiskusta huolimatta kokeilut huovutuksen ihmemaassa jatkuvat...

Sain tunnustuksenkin, mutta palaan asiaan myöhemmin. Joudun hoitamaan esikoista normaalia enemmän, sillä tämä loukkasi kätensä jääkiekkoharkoissa ja minun on pidettävä huoli siitä, että käsi saa varmasti kaiken asiaankuuluvan hoidon. Ikävä juttu, mutta poika ei pääse jäälle ainakaan 2-3 viikkoon.

Isot ja pienet

En ole koskaan aikaisemmin neulonut hahtuvasta mitään, enkä ole ollut mikään huovuttamisen ylin ystävä. Kaikkea pitää kuitenkin kokeilla, ainakin kerran. Lapaskuun aloitus on tässä, kahdet hahtuvalapaset: 5-vuotiaalle ja aikuiselle. Ohje aikuisen lapasiin on täältä. 5-vuotiaan lapaset tein vertaamalla käden kokoa omaani ja vähentelin kaikesta n. 25 % aikuisten lapasohjeesta. Tuloksena oli noin puolet pienemmät tumput.

Hahtuvan neulominen oli aluksi, öh, katkonaista, mutta opin nopeasti kaiken muun paitsi silmukoiden luomisen niin, ettei lanka katkeaisi.

Teknisiä tietoja lapasista:

Ohje: Tellun blogista

Lanka ja menekki: Pirtin 2-kertainen hahtuva, punamusta. Aikuisten lapasiin 82 g ja lapsen lapasiin 46 g.

Puikot: 6 mm muovisukkapuikot

Kenelle: minulle ja kuopukselle

Muuta: Huovutin ohjeen mukaan 30 asteessa, en laittanut muoveja sisään. Huovutettu pinta on kaunis ja tasainen ja lapaset ovat tosi lämpimät. Haluan lisää hahtuvaa!!! Lapaset olivat sekä kuopukselle että minulle just passelit.

Salaiselle lämpimin ajatuksin: 17,5 cm kämmenen alaareunasta etusormen päähän.